Raha-asioista

Raha on hankala puheenaihe, vaikka kyllähän se on koko ajan mielessä rakentaessa. Mitä saa, mitä maksaa, riittääkö raha, pitääkö budjetti ja niin edelleen. Ja tokihan se varmasti myös ruudun sillä puolella varmasti kiinnostaa...

Ei ihme, että miltei jokaisessa katsomassani talonrakennusohjelmassa todetaan, että joo-o, olihan se budjetti olemassa, mutta eipä ole tullut tarkkailtua tai että yli meni. Kun tilannehan on se, että kerran tähän junaan hypättyämme kyydissä ollaan.

Rakentaessa osa laskuista on tähtitieteellisiä. Sellaisia, joita ei oikeastaan koskaan kuvittelisi tai toivoisi itsensä näkevän. Nytkin kerään rohkeutta maksaa 39 000 euron laskun talopakettitoimittajalle. Eikä asiassa siis  ole mitään ongelmaa, kunhan vaan jahkailen suuren summan kanssa :)

Ja laskuja tulee koko ajan. Niihin tottuu ja ohimennen tulee maksettua vaikka ja kuinka paljon. Kun tavallaan onhan tilillä/käytössä lainana ollut tässä paljon rahaa, mutta eihän se ole koskaan edes ollut omaa, kun se on ollut koko ajan ajatuksissa tähän talohommaan kiinnitettyä. Eli vaikka saldo on tippunut huimasti, se ei tunnu kovin pahalta. Kun eihän nuo meidän koskaan olleetkaan...

Budjettikin on siitä mystinen juttu, että sehän tehdään arviona ja esimerkiksi perustuen oletuksiin omasta työstä. Meilläkin on kaksi budjettia tavallaan: on virallinen pankille, jossa kaikki on laskettu valmiina ja teetettynä sekä sitten epävirallinen päässäni, jossa raksuttaa koko ajan, kuinka paljon se ja tämä työvaihe sitten pitäisi saada halvemmalla. Kun osin aiomme jatkossa omatoimisestikin talolla rakennella.

Alkuvaiheessahan tilanne on omituisin. Laskut ovat isoimpia, mutta toki niihin vielä budjetissa on rahaa. Ylitykset vain saattavat sitten olla jostain muusta myöhemmin pois. Sitten varmaan talopaketin jälkeen rauhoittuu rahaliikenne ja tilanne työmaalla muutenkin ja on hyvä tehdä välikirjanpitoa siitä, ollaanko oikeilla jäljillä. Toistaiseksi kyllä olemme!

Tähän väliin on muuten pakko kertoa pankkiseikkailustamme. Meillä oli toki talopakettia ostaessamme lainaehto eli vasta lisärahoituksen varmistumisen jälkeen kaupat varsinaisesti lyötiin lukkoon. Tämä tapahtui siis... no veikkaisin helmikuuta, mutta joskus alkuvuodesta joka tapauksessa. Nyt sitten käytimme loput aikaisempaa lainaamme eli purimme panttauksen tms. ja pankkineuvojamme vilkaisi samalla käynnillä varsinaisen (vielä nostamattoman) rakennuslainamme tietoja. Hah, häneltä pääsi sellainen hyvin kuumaan paikkaan viittaava h-alkuinen sananen lastemme kuullen, kun hän ruutua tuijotteli.  Lainamme oli kuulemma kadonnut. Ei koko tilanteessa loppujen lopuksi ollut ollenkaan mitään dramaattista, jokin täppä oli unohtunut ruksia tai jotain ja kuulemma järjestelmäbugin takia nostamattomat rakennuslainat joskus katoavat. Pankkineuvoja pahoitteli tilannetta ja tosiaan vakuutti, ettei tästä mitään huolta meille olisi. Jouduimme kuitenkin loppujen lopuksi käymään uudelleen allekirjoittamassa lainapaperit, ja tästä vielä ystävällinen pankkineuvojamme heitti 300 euroa korvausta tilillemme. Olisimmehan me toki tulleet ilmankin korvausta, koska kyllähän me tuon lainan tarvitsemme :) Mutta että sellainen pankkikeikka!

Tuntuu aika universaalilta, että ihmiset tuppaavat rakentamaan aina vähän enemmän ja kalliimman kuin aluksi ajattelivat. Se, kuinka hienosta puhutaan, onkin sitten yksilöllistä ja riippuu omista rahkeista ja tilanteesta. Kun taloon joka tapauksessa pistetään hurjia summia rahaa, on luonnollista haluta maksimoida hyöty. Ja tällä en siis tarkoita myyntihyötyä vaan elämää rakennusvaiheen jälkeen. Tiedätte kyllä: kun nyt kerran rakennetaan. Ja toki myös mielikuvien tasolla on helpompi vähitellen tottua ajatukseen rahanmenosta. Kyllähän mekin ensin ajatuksissamme yksikerroksista taloa rakensimme tasamaatontille, vaan kuinka kävikään...

Tulee perin helposti valheellinen olo, että eihän tämä nyt enää venettä kaada. Siis maksettuani 39 000 euron laskun muutamista satasista tai tonneista tuskin on niin tarkkaan? Taitaisi mennä väärin ja tällä logiikalla budjetit ylittyä. Sillä pienistä puroistahan se kasvaa. Jokainen muutos maksaa. Sekä työtunteina että materiaaleina, jos niitä käydään päivittämässä sittenkin laadukkaampiin.

Minullakin on ollut tunne, että eihän tässä vielä kovin paljoa ole taloa maksettu, mutta väärin meni. Laskin eilen meidän maksaneen jo 62 000 euroa. En tiedä teistä, mutta minusta se on paljon :) Ja tämä kaikki siis tavallaan sen verran pienissä erissä, etten olisi vielä moista summaa arvannut... 

Ja onhan tämä nyt hyppy tuntemattomaan ja uskon varassa. Täytyy luottaa siihen, että siellä ne palkatut työmiehet tekevät hyvää jälkeä. Siihen, että rahamme ja kärsivällisyytemme riittävät rakentamisen karikoissa. Että aikataulut ja sovitut asiat pitävät. Ettei tule mitään suurensuuria ongelmia tai odottamattomia kuluja siis. Ja siihen, että lopussa odottaa kiitos ja ihana, upea koti.