Lapsiperhe rakentaa

Olisihan sitä taas edistystä tapahtunut tontilla, perustukset pitäisi olla valmiina ja niin edelleen, mutta kirjoitanpa sittenkin toisesta aiheesta tänään.

Kun perheessä on kaksi pientä lasta, aikaa on vähän, kaikkeen. Tai siis onhan sitä tavallaan, kun täällä äityislomailen, mutta kuinka paljon siitä sitten voi käyttää rakennusprojektiin eikä lastenhoitoon tai kodinhoitoon (niin ja entä se oma vapaa-aika sitten :)?

Tuossa alkuvuodesta meillä oli melko monta sovittavaa asiaa, ja tuli paljon talosetiä käymään. Ei kyllä yhtäkään tätiä...  Onnistuimme sentään kotiimme suurimman osan palavereista järjestämään ja sitten isovanhempia työllistämällä lapsille saamaan leikkiseuraa, että jopa pystyimme hieman keskittymään talosedän jutteluun.

Lämmin kiitos kyllä kaikille meillä käyneille on paikallaan, sillä kahden pienen lapsen kanssa (pienempi oli tosiaan reilusti alle vuoden silloin) olisi kyllä ollut hankalaa edes päästä järjellisissä ajoissa mihinkään ja sitten se kokous tai palaveri iltaa kohden väsyvien lasten kanssa... No voitte kuvitella tilanteen. Tällä järjestelyllä pääsimme MOLEMMAT osallistumaan, koska muuten käytännössä olisi mennyt isin projektiksi tämä.

Sinänsä lapsilla tuntuu olevan ihan hyvät iät tähän hommaan. Nuorempi ei vielä tällaisesta mitään tajua. Vanhempi taas on sen verran vanhempi, että ymmärtää asioiden vakavuuden ja toisaalta myös suunnitelman omasta, uudesta kodista. Lisäksi hän on sen verran nuori, että tyytyy helposti aikuisten asia -korttiin eikä jää kinuamaan liikaa mukaan juttuun.

Nyttemmin palavereja on vähemmän, mutta puhelin soi toki yhä tiuhaan taloasioissa. Tämä näkyy myös lapsissa. Jopa nuorempi yksivuotias kulkee käsi korvalla ja vanhempi toki jo asiantuntevasti soittelee taloasioissa ympäriinsä.

Kun isovanhempia tulee kylään, tulee vanhemmalta joskus kysymys: Ai jaa, kuka talotyyppi siis tulee? Kysymystä ei ole asetettu yleensä negatiivisesti, mutta kyllähän sitä piston tuntee sydämessään, jos lapsi on vahingossa oppinut, että isovanhempien kyläily tarkoittaa lapsenvahtiutta ja omien vanhempien poistumista takavasemmalle...

Tämä on niin tasapainoilua tämä. Pakkohan asioita on hoitaa, mutta väistämättä jokin asia jää vähiin. Leikki, askartelu, oma vapaa-aika tai vähintään nykyisen kodin siivous :)