Lähdin lasten ja vanhempieni kanssa mökille alkuviikosta. Olo autossa oli epäuskoinen. Näinkö hylkään pikkuiseni, pärjääkö se, pitävätkö maatyöurakoitsijan tyypit siitä varmasti huolta?
Tokihan kaikki on sujunut hyvin. Paremminkin ehkä, kun en ole ollut siellä häiritsemässä :) Vähän pitänyt toki järjestellä: työmaalle varastopaikkaa, logistiikkaa, kun tavaraa alkaa saapua tontille ja tiiliä katolle (tarkemmin päätytiiliä Carisma-tiilillemme, mutta tämä on sen verran pitkä ja mielenkiintoinen tarina, että siitä lisää joskus toiste).
Tavaran saapuminen tontille on muuten mielenkiintoinen juttu. Tiedänhän minä, että kokonainen talo sinne on tulossa, mutta kyllä ainakin näillä etelän postimerkkitonteilla hieman hirvittää...
Ja toki tavaroiden saapuminen tontille alkoi maanantaina ikkunoista. Kuinkas muutenkaan? Oli siinä hetki miettimistä, kun piha oli vielä ihan auki tai hiekkakasaa, että mihin ne pistäisi turvaan. Tai no eihän siinä vaihtoehtoja ollut, hattu kouraan ja naapurin ovikelloa soittamaan. Ja onneksi pieni tila ikkunoillemme löytyi tontin nurkalta, vaikka pihassa on jopa kolme omaa autoa parkissa. Kiitollisia kyllä ollaan, kun tämä pääsi ensikertalaiset yllättämään ja lupa piti kysyä kaksi tuntia ennen ikkunoiden saapumista. Lisäksi piti vielä uudelleen käydä häiritsemässä ja kysymässä auton siirtoa, että ikkunoita kuljettava rekka mahtui peruuttelemaan mahdollisimman hyvään paikkaan.
Onneksi sentään kyse oli vain kellarin ikkunoista ja yhdestä olohuoneen ikkunasta, vaikka oli siinäkin näköjään keplottelemista rekasta eurolavalle soralla. Jopa minä pääsin vastapainoksi, ettei kiikkerä paketti vain kaatuisi. Tästäkin olisi toki kuvaa niin kuin muustakin tonttitohinasta, mutta eipä mökkiyhteyksillä paljoa kuvia latailla. Huomenna sentään näen taas tontin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti