Eväät

Asumme todella lähellä työmaata, joten on tullut vietyä sinne välillä kahvia tai kuumana päivänä kivennäisvettä. Tokihan heillä varmaan omat eväät on tai käyvät välillä huoltoasemalla tms., mutta minusta on silti mukava ilahduttaa ja tehdä tauko helpoksi heille. Ja kun he ovat siellä olleet välillä miltei kellon ympäri, homma on vaikuttanut olevan hoidossa ja etenee mukavasti, niin miksi emme osoittaisi heille arvostusta ja ilahduttaisi pitkän päivän keskellä?

Ei toki haittaa, jos hieman meistä hyvää ajattelevat ja kenties siitä syystä vielä hieman huolellisemmin taloamme kokoavat :)

Näillä mennään!

Kuulisin kyllä mielelläni, miten muilla on ollut tapana toimia. Kokemuksia tai kommentteja??

Paluu arkeen

Kaksi viikkoa on kulunut kuin siivillä. Siinä ajassa on tontillemme kohonnut talo. Seinäthän nousivat tokii hetkessä, mutta sitten niiden kiinnittely (rakennustelineiden kokoaminen) ja kattotuolit ovat työllistäneet porukkaa kiitettävästi. Nyt ovat kaikki kattotuolit paikallaan, ja toivottavasti myös viimeinen (keittiön) nurkka pressun alla suojassa sateelta.

Aamulla vielä viimeiset kattotuolit puuttuivat kulmalta...

Jonkinlaiselta kuherruskuukaudelta tämä on (sateesta huolimatta) tuntunut. Kun kohtahan se vasta oma savotta tässä alkaakin...

Esimakua tulevasta saatiin aamupalapöydässä, kun huomasin, että tontilla oli kaksi kuorma-autoa parkissa. Maalämpökaivo, tajusin heti.

Sen poraaminen oli aluksi ajoitettu viikolle ennen talopaketin saapumista, mutta kysyttyäni tarkemmin aikataulusta, sain kuulla sen siirtyneet tälle viikolle. Hyvä niin, sillä tontilla kyllä riitti kuhinaa ja logistiikkaongelmaa.

Mutta koska mitään en tämän sähköpostin jälkeen ole aiheesta kuullut, en ihan maanantaiaamuksi kello kahdeksaksi heitä odottanut :) Lähetin mieheni työmatkan aluksi käymään tontilla ja hyvä niin. Jonkinlainen tietokatkos siellä oli maatyöurakoitsijan ja tämän porausliikkeen kanssa käynyt. Maatyöurakoitsija oli meille kertonut merkinneensä syöttöputken päät pystytolpalla ja ml-teksillä. No miehen mennessä tontille, tämä oli otettu porauspaikaksi, koska he taas luulivat maatyöfirman laittaneen sopivan porauspaikan, joka väistäisi vesiputket tms.

Aamiainen vaihtuikin hektiseen asemapiirustuksen etsintään, pääsuunnittelijalle soiton yritykseen ja viimein kaivinkonekuskille soittamineen (onneksi tallensin numeron). Onneksi saimme hänet kiinni, ja hän vahvisti muistikuvani merkin tarkoituksesta. Siirsivät sitten porauskohtaa oikeaan (toivottavasti) upotettuaan jo neljä metriä putkea talon viereen.

Paikka oli siis todella lähellä taloa, kun ei niitä syöttöputkia oltu kovin kauaksi tuotu. Tyyppi kyllä sanoi, että he olisivat olleet vastuussa, mikäli sitten jotain (kai talolle) olisi poikkeavasta porauspaikasta) sattunut.

Mutta että sellainen maanantaiaamu. Toivottavasti nyt homma saatiin korjattua, mutta ai että on kiva tuntea olevansa tilanteen herra ja selvillä suunnitelmista. ...Not :)

Aamupäivän kruunasivat Kaskipuun ovat, jotka harmikseni kuormautuivat tontin reunalle jo näin hyvissä ajoin. Ihana Uulani on siis saapunut <3

Olimme tuomassa vanhemmiltani pientä ja vanhaa roskalavakuntoista kirjoituspöytää työmaapöydäksi. Ei taida tarvita enää...

Päätytiilet vai päätyreunatiilet?

Niin. Enhän minäkään vielä vähän aikaa sitten tiennyt, mitä eroa moisilla on.

Tarina sai alkunsa, kun kattotiiliemme valmistajan Bendersin myyjä otti meihin yhteyttä. Asiantunteva ja mukava, ajattelin heti. No, taloomme tulee sileät (Carisma)tiilet, joten niihin olisi aivan oma läpivientisarjansa sanoi myyjä. Hieno juttu, kun huomattiin, ajattelin. Vielä kun sain peruttua jo ostamamme yleisläpivientisarjankin :)

No sitten jatkoimme juttua kattoturvatuotteista ja ränneistä, jotka meiltä myös puuttuvat. Kattoturvatuotteisiin hänellä oli ihan mukavia ehdotuksia, mm. kiinteitä portaita pitkin pääsy molemmille lappeille eikä vain toiselle niin kuin julkisivukuvissa tällä hetkellä. Ja ränneissä myös Bendersin myyjä pisti parastaan: piirteli rännikuvia ja juoksuja sekä pohdimme rauhassa ja monelta kantilta, mikä olisi hyvä meidän katollemme. Lisäsimmepä jopa yhden sadevesikaivon LVI-suunnitelmaammekin, kun meillä olisi muuten mennyt toisen lappeen vesi vain yhtä syöksyä alas. Eipä mene enää, ja toivottavasti tämä auttaa vesisateiden hallinnassa! Helppo hoitaa tässä vaiheessa, kun tontti oli vielä auki ja täytöt reunoilta tekemättä, mutta kurjempi ja kalliimpi myöhemmin...

No sitten tässä näitä asioita setviteltyämme hän kyseli vielä tiilistä. Ja heti kättelyssä jo pyysi anteeksi, että saattaa nyt sekoittaa pakkaa :) Hän siis lähetti kuvia päätyreunatiilistä ja päätytiilistä. Samassa viestissä, rinnakkain. No, katsokaa itse. Kummat haluaisitte? :)

Ja ei kun menoksi. Me siis halusimme jälkimmäiset, kun meistä (eikä muilla taida olla väliä :) ne olivat paljon hienommat. Tämä on jotenkin melko uusi tuote eikä koskaan yleensä talopakettitoimittajan valitsema vaihtoehto, mutta meistä kyllä tyylikkäämpi ja elegantimpi. Ei pullistele niin paljoa kuin toinen!

Voin kertoa, että viikkoa ennen talopaketin saapumista ei ehkä ole enää otollisin aika muutosten tekemiseen. Oli kaikenlaista muttaa ja mutkaa matkassa: asennuksessa, asettelussa ja aikataulussa. Mutta Bendersin myyjän suosiollisella avustuksella mutkat on pistetty suoriksi ja taidan saada upeat päätytiilet talooni. Hiphei! Tuskin maltan odottaa, että näen upeat tiileni talomme katolla...

Sade sade ropisee...

No juu. Siellä on sadellut nätisti koko aamun (ja vissiin osan yöstäkin) talomme niskaan. Nyt taitaa olla kirkastumassa, ja sade tältä erää ehkä ohi. Kyllähän ulkoseinät kastua saavat, ja mitä väliä, jos sisäpuolen sorastus kastuu tässä vähän, mutta ne elementtien saumakohtien höyrynsulkumuovien alta pursuavat eristevillat toki ovat herkempiä. Onhan niissä jotain muoveja nyt vähän yritetty vetää ja naulata näiden kohtien suojaksi, mutta rehellisyyden nimissä tulos taitaa olla enemmän kosmeettinen kuin tilannetta auttava.

Muutenkin kun olen  höyrynsulkumuoveista, läpivienneistä ym. hieman ollut huolissani, niin toki sade ei tilannetta järin tee paremmaksi :)

Tiedän, ettemme todellakaan ole ainoita, joiden talopaketti jossain välissä kastuu, mutta huolestuttaa ja harmittaahan se silti. Olisihan se ilmankin sadetta ja minä tätä murhetta pärjännyt. Ja toki ketuttaa, kun tämä on se ainoa vaihe elementtirakentamisessa, jossa säällä on väliä. Nämä pari päivää. Että pitää sataa sitten juuri nyt.

Sinnikkäät asentajat kyllä tekevät parhaansa talomme eteen. Eilen viimeinen lähti työmaalta yhdeksän jälkeen illalla, ja saivat siis jo matalle lappeelle kattotuolit. Aamupäivällä se olikin jo peitetty pressuilla, ja kai se toinenkin jossain välissä tänään huputtuu. Oletus on siis, että tänään kaikki seinät tukevasti kiinni ja kattotuolit asennettuina. Jee!

Ei murehtiminen tunnetusti sadetta lopeta. Kai se kesä kastelee minkä kuivaa... Toki jos joku haluaa kertoa (mielellään mukavia ja hyvin päättyneitä elementtien kastumistarinoita), olisin kiitollinen :)

Loppuun vielä tunnelmakuva eiliseltä illalta...

 

Seiniä päin!

Tiistaina nosturi tuli paikalle puolilta päivin. (Enhän toki ollut roikkunut ikkunassa ensin koko aamua ja sitten soittanut asennuspäällikölle kysyäkseni aikataulusta, kun tiedonhalu seinien noston aikataulusta kävi ylitsepääsemättömäksi). Nosturin tultua odoteltiinkin sitten vaihteeksi jotain sen säätöjuttuja, kun edellisenä päivänä rakennusporukka oli odotuttanut nosturia :)

Päästiin kuitenkin hommiin, ja nousihan se meidän ensimmäinen seinä sieltä!

Sen perään toki muutkin. Leikinpä mielessäni arvaa mikä seinä -leikkiä, kun seiniä kuorittiin pakkausmuoveista ja nostettiin korkeuksiin. On se kaunis! Ja korkea. Vierestä katsottuna tuntuu siltä, että rakensimme/rakennamme kerrostalon...

Yksi kantava väliseinäelementti oli ehkä menossa toisen kanssa ristiin eli väärään paikkaan, mutta se huomattiin ajoissa. Lisäksi yksi päätykolmio ei ollutkaan ihan oikean kokoinen, mutta sekin on nyt (seuraavana päivänä) korjattu asennustiimin toimesta.

Kattoristikoita ei enää samana päivänä nostetttu paikalleen, ja luulin nosturin nostavan ne sitten tänään. Luulin väärin. Nepä nostetaan kuulemma käsin (kunhan taas on ensin hieman leikitty legoilla eli rakennettu telineitä). Asennustiimi kertoi, että nehän ovat niin kevyet (juu palkkiristikot toki, mutta...), että käsinhän ne menevät näppärästi. Hoh, eivät menisi minulta...

Tontti on siis kuitenkin nyt taas yllättävän tyhjä. Pihalla on toki vielä puunippuja ja sitten sellaista pientä säläpakettia, josta emme oikein vielä tiedä, mihin se menee. Ja pressuja :)

Nouskaahan jo kattoristikot, niin saan armaani sateelta suojaan edes väliaikaisen katon alle!

Talo paketissa

Aamulla alkoi rekan purku. On se iso sellainen täysperävaunurekka, kun se omalla kotikadulla köllötteli. Sitten vain laitoja auki ja avaamaan liinoja. Nosturi oli tilattu 6.30, mutta eipä siinä hetkeen kuulemma mitään tapahtunut. Rekkakuskilla oli menny reittiongelmien takia sen verran myöhään eilen, että oli vielä tauko kesken, eikä hän siis voinut siirtää heti rekkaa edestä.

Vaikka nosturi tömähti tontin keskelle jäi onneksi laidoille tarpeeksi tilaa, ja rekka saatiin yhdeksään mennessä purettua. No, ei paljoa, mutta tarpeeksi... Majavalle vaan moikat ja kiitos, että piti hyvää huolta talostamme matkan aikana!

Siistissä nipussa kaikki tavarat ja niitä sitten nosteltiin isommissa ja pienemmissä erissä pitkin tonttia...

Kai joskus oli ollut suunnitelmana, että seinien nosto paikalleen alkaa hetimmiten purun jälkeen, mutta telineiden keskeneräisyys ja asentamattomat alaohjauspuut vihjasivat kyllä, ettei tämä ihan niin pikaisesti taida käydä.

Siinä alaohjauspuita laitettaessa tuli eteen jonkinlainen hämmennys. Asentajien mukaan seinien pituus heitti kahdeksalla sentillä. Ohhoh sanoin ja pakenin paikalta hyperventiloimaan kotiin. Onneksi kyse oli kuitenkin vain hämmennyksestä ja jonkinlaisesta väärinkäsityksestä eikä mitään oikeastaan pitänytkään muuttaa. Mutta jännän äärellä käytiin kyllä taas!

Jotenkin kyse oli betonielementin eristeistä, jotka siis ovat ulkopinnassa ja jäävät sitten lautaverhouksen alle, mutta tarkemmat detaljit jäivät hieman pimentoon.

Nosturi tuli kuitenkin maanantailta lähetettyä kotiin ja homma alaohjauspuiden kiinnityksellä ja telineiden rakentelulla. Uusi yritys seruaavana päivänä!

H-hetkessä

Viikonloppu oli kiireinen. Torstaina tulivat sopivasti miehen vapaapäivänä kattotuolit. Perjantaina pitikin sitten allekirjoittaneen olla vastaanottamassa puutavaraa, joka tuli aina Kemin K-Raudasta asti. Se sijoiteltiin tontille kattotuolien viereen sivulle ja sitten alkoikin piinaviikonloppu ja odottelu...

Tokihan tontilla jotain puuhailimmekin. Mies teki turvakaiteen ylimpään kerrokseen porrasaukon kohdalle, ja sitten metsästimme lavoja. Ei ollut aivan tuuri myöten, kun emme autoajelulla saaneet niitä haalittua. Kaikki löytämämme oli jo luvattu naapuritonteille :) Tori.fi:stä löytyi kuitenkin kohtuu läheltä annetaan-ilmoituksia, ja yhdestä sitten saimmekin vielä täydennystä varastoomme.

Luonnollisesti tonttipuuhastelu (turvakaide ja talopaketin saapuminen) työllisti myös huoltojoukkoja. Isovanhemmat olivat eilisestä meillä yökylässä leivottuaan ensin peltikaupalla pitsaa pitämään nälän loitolla isommilta ja pienemmiltä raksamiehiltä.

Tontilla kävi myös telineitä asentamassa porukkaa, vaikka taisi kyllä jäädä aika kesken sunnuntaina vielä.

Yhdeksän aikaan soi puhelin, että täällä ollaan noin neljän kilometrin päässä tontista, mutta hetkellisesti ainakin jumissa. Korkea kuljetuksemme ei mahtunutkaan ELY-keskuksen opastamaa reittiä pitkin vaan piti etsiä kiertotietä. Eipä olisi ollut minusta auttajaksi (mutten sentään pyörtynyt :), mutta onneksi tyyppi sai kiinni jonkun paikallisen erikoiskuljetuksia hoitavan hepun, ja yhdessä he sitten autoilivat vielä ensin kokeeksi vaihtoehtoisen reitin tontille. Sanottiin käsipäiväät, ja sitten jäin yksin tontille odottelemaan, kun mies vielä lähti siirtämään peräkärryn pois alta. Ja siinä se sitten tuli illan hämärtyessä se meidän talo kotiin <3

Siihen kävi kuski nukkumaan ja aamulla alkaisi sitten purkuhommat. Tämä toki piti kertoa jo heti eilen, mutta (ihme kyllä) uni pääsi yllättämään...

Eroahdistus

Lähdin lasten ja vanhempieni kanssa mökille alkuviikosta. Olo autossa oli epäuskoinen. Näinkö hylkään pikkuiseni, pärjääkö se, pitävätkö maatyöurakoitsijan tyypit siitä varmasti huolta?




Tokihan kaikki on sujunut hyvin. Paremminkin ehkä, kun en ole ollut siellä häiritsemässä :) Vähän pitänyt toki järjestellä: työmaalle varastopaikkaa, logistiikkaa, kun tavaraa alkaa saapua tontille ja tiiliä katolle (tarkemmin päätytiiliä Carisma-tiilillemme, mutta tämä on sen verran pitkä ja mielenkiintoinen tarina, että siitä lisää joskus toiste).




Tavaran saapuminen tontille on muuten mielenkiintoinen juttu. Tiedänhän minä, että kokonainen talo sinne on tulossa, mutta kyllä ainakin näillä etelän postimerkkitonteilla hieman hirvittää...




Ja toki tavaroiden saapuminen tontille alkoi maanantaina ikkunoista. Kuinkas muutenkaan? Oli siinä hetki miettimistä, kun piha oli vielä ihan auki tai hiekkakasaa, että mihin ne pistäisi turvaan. Tai no eihän siinä vaihtoehtoja ollut, hattu kouraan ja naapurin ovikelloa soittamaan. Ja onneksi pieni tila ikkunoillemme löytyi tontin nurkalta, vaikka pihassa on jopa kolme omaa autoa parkissa. Kiitollisia kyllä ollaan, kun tämä pääsi ensikertalaiset yllättämään ja lupa piti kysyä kaksi tuntia ennen ikkunoiden saapumista. Lisäksi piti vielä uudelleen käydä häiritsemässä ja kysymässä auton siirtoa, että ikkunoita kuljettava rekka mahtui peruuttelemaan mahdollisimman hyvään paikkaan.




Onneksi sentään kyse oli vain kellarin ikkunoista ja yhdestä olohuoneen ikkunasta, vaikka oli siinäkin näköjään keplottelemista rekasta eurolavalle soralla. Jopa minä pääsin vastapainoksi, ettei kiikkerä paketti vain kaatuisi. Tästäkin olisi toki kuvaa niin kuin muustakin tonttitohinasta, mutta eipä mökkiyhteyksillä paljoa kuvia latailla. Huomenna sentään näen taas tontin <3

Lapsiperhe rakentaa

Olisihan sitä taas edistystä tapahtunut tontilla, perustukset pitäisi olla valmiina ja niin edelleen, mutta kirjoitanpa sittenkin toisesta aiheesta tänään.

Kun perheessä on kaksi pientä lasta, aikaa on vähän, kaikkeen. Tai siis onhan sitä tavallaan, kun täällä äityislomailen, mutta kuinka paljon siitä sitten voi käyttää rakennusprojektiin eikä lastenhoitoon tai kodinhoitoon (niin ja entä se oma vapaa-aika sitten :)?

Tuossa alkuvuodesta meillä oli melko monta sovittavaa asiaa, ja tuli paljon talosetiä käymään. Ei kyllä yhtäkään tätiä...  Onnistuimme sentään kotiimme suurimman osan palavereista järjestämään ja sitten isovanhempia työllistämällä lapsille saamaan leikkiseuraa, että jopa pystyimme hieman keskittymään talosedän jutteluun.

Lämmin kiitos kyllä kaikille meillä käyneille on paikallaan, sillä kahden pienen lapsen kanssa (pienempi oli tosiaan reilusti alle vuoden silloin) olisi kyllä ollut hankalaa edes päästä järjellisissä ajoissa mihinkään ja sitten se kokous tai palaveri iltaa kohden väsyvien lasten kanssa... No voitte kuvitella tilanteen. Tällä järjestelyllä pääsimme MOLEMMAT osallistumaan, koska muuten käytännössä olisi mennyt isin projektiksi tämä.

Sinänsä lapsilla tuntuu olevan ihan hyvät iät tähän hommaan. Nuorempi ei vielä tällaisesta mitään tajua. Vanhempi taas on sen verran vanhempi, että ymmärtää asioiden vakavuuden ja toisaalta myös suunnitelman omasta, uudesta kodista. Lisäksi hän on sen verran nuori, että tyytyy helposti aikuisten asia -korttiin eikä jää kinuamaan liikaa mukaan juttuun.

Nyttemmin palavereja on vähemmän, mutta puhelin soi toki yhä tiuhaan taloasioissa. Tämä näkyy myös lapsissa. Jopa nuorempi yksivuotias kulkee käsi korvalla ja vanhempi toki jo asiantuntevasti soittelee taloasioissa ympäriinsä.

Kun isovanhempia tulee kylään, tulee vanhemmalta joskus kysymys: Ai jaa, kuka talotyyppi siis tulee? Kysymystä ei ole asetettu yleensä negatiivisesti, mutta kyllähän sitä piston tuntee sydämessään, jos lapsi on vahingossa oppinut, että isovanhempien kyläily tarkoittaa lapsenvahtiutta ja omien vanhempien poistumista takavasemmalle...

Tämä on niin tasapainoilua tämä. Pakkohan asioita on hoitaa, mutta väistämättä jokin asia jää vähiin. Leikki, askartelu, oma vapaa-aika tai vähintään nykyisen kodin siivous :)

Perustukset osa 2: mäkeä ylös

Jeps eli vielä kuvasaldoa eiliseltä ja tältä päivältä muottien valusta. Nyt pitäisikin olla betoniauto tontilla sitten näitä täyttämässä. ...En malttanut olla kurkistamasta keittiön ikkunasta, siellä se oli :)

Tuosta jälkimmäisestä saa jo jotain kuvaa siitä, millainen korkeusero näiden kahden kerrosten välille tulee. Ja puutaloahan tulee tuonne taake yksikerroksiseksi sokkelin päälle ja tuohon kellarin päälle toiseksi kerrokseksi...

Odotan kyllä innolla ensi viikkoakin, kun reunatäytötkin ovat valmiita. Sitten on korkomaailma tontilla paremmin hyppysissä ja taloonkin pääsee kenties helpommin kapuamaan...

Raha-asioista

Raha on hankala puheenaihe, vaikka kyllähän se on koko ajan mielessä rakentaessa. Mitä saa, mitä maksaa, riittääkö raha, pitääkö budjetti ja niin edelleen. Ja tokihan se varmasti myös ruudun sillä puolella varmasti kiinnostaa...

Ei ihme, että miltei jokaisessa katsomassani talonrakennusohjelmassa todetaan, että joo-o, olihan se budjetti olemassa, mutta eipä ole tullut tarkkailtua tai että yli meni. Kun tilannehan on se, että kerran tähän junaan hypättyämme kyydissä ollaan.

Rakentaessa osa laskuista on tähtitieteellisiä. Sellaisia, joita ei oikeastaan koskaan kuvittelisi tai toivoisi itsensä näkevän. Nytkin kerään rohkeutta maksaa 39 000 euron laskun talopakettitoimittajalle. Eikä asiassa siis  ole mitään ongelmaa, kunhan vaan jahkailen suuren summan kanssa :)

Ja laskuja tulee koko ajan. Niihin tottuu ja ohimennen tulee maksettua vaikka ja kuinka paljon. Kun tavallaan onhan tilillä/käytössä lainana ollut tässä paljon rahaa, mutta eihän se ole koskaan edes ollut omaa, kun se on ollut koko ajan ajatuksissa tähän talohommaan kiinnitettyä. Eli vaikka saldo on tippunut huimasti, se ei tunnu kovin pahalta. Kun eihän nuo meidän koskaan olleetkaan...

Budjettikin on siitä mystinen juttu, että sehän tehdään arviona ja esimerkiksi perustuen oletuksiin omasta työstä. Meilläkin on kaksi budjettia tavallaan: on virallinen pankille, jossa kaikki on laskettu valmiina ja teetettynä sekä sitten epävirallinen päässäni, jossa raksuttaa koko ajan, kuinka paljon se ja tämä työvaihe sitten pitäisi saada halvemmalla. Kun osin aiomme jatkossa omatoimisestikin talolla rakennella.

Alkuvaiheessahan tilanne on omituisin. Laskut ovat isoimpia, mutta toki niihin vielä budjetissa on rahaa. Ylitykset vain saattavat sitten olla jostain muusta myöhemmin pois. Sitten varmaan talopaketin jälkeen rauhoittuu rahaliikenne ja tilanne työmaalla muutenkin ja on hyvä tehdä välikirjanpitoa siitä, ollaanko oikeilla jäljillä. Toistaiseksi kyllä olemme!

Tähän väliin on muuten pakko kertoa pankkiseikkailustamme. Meillä oli toki talopakettia ostaessamme lainaehto eli vasta lisärahoituksen varmistumisen jälkeen kaupat varsinaisesti lyötiin lukkoon. Tämä tapahtui siis... no veikkaisin helmikuuta, mutta joskus alkuvuodesta joka tapauksessa. Nyt sitten käytimme loput aikaisempaa lainaamme eli purimme panttauksen tms. ja pankkineuvojamme vilkaisi samalla käynnillä varsinaisen (vielä nostamattoman) rakennuslainamme tietoja. Hah, häneltä pääsi sellainen hyvin kuumaan paikkaan viittaava h-alkuinen sananen lastemme kuullen, kun hän ruutua tuijotteli.  Lainamme oli kuulemma kadonnut. Ei koko tilanteessa loppujen lopuksi ollut ollenkaan mitään dramaattista, jokin täppä oli unohtunut ruksia tai jotain ja kuulemma järjestelmäbugin takia nostamattomat rakennuslainat joskus katoavat. Pankkineuvoja pahoitteli tilannetta ja tosiaan vakuutti, ettei tästä mitään huolta meille olisi. Jouduimme kuitenkin loppujen lopuksi käymään uudelleen allekirjoittamassa lainapaperit, ja tästä vielä ystävällinen pankkineuvojamme heitti 300 euroa korvausta tilillemme. Olisimmehan me toki tulleet ilmankin korvausta, koska kyllähän me tuon lainan tarvitsemme :) Mutta että sellainen pankkikeikka!

Tuntuu aika universaalilta, että ihmiset tuppaavat rakentamaan aina vähän enemmän ja kalliimman kuin aluksi ajattelivat. Se, kuinka hienosta puhutaan, onkin sitten yksilöllistä ja riippuu omista rahkeista ja tilanteesta. Kun taloon joka tapauksessa pistetään hurjia summia rahaa, on luonnollista haluta maksimoida hyöty. Ja tällä en siis tarkoita myyntihyötyä vaan elämää rakennusvaiheen jälkeen. Tiedätte kyllä: kun nyt kerran rakennetaan. Ja toki myös mielikuvien tasolla on helpompi vähitellen tottua ajatukseen rahanmenosta. Kyllähän mekin ensin ajatuksissamme yksikerroksista taloa rakensimme tasamaatontille, vaan kuinka kävikään...

Tulee perin helposti valheellinen olo, että eihän tämä nyt enää venettä kaada. Siis maksettuani 39 000 euron laskun muutamista satasista tai tonneista tuskin on niin tarkkaan? Taitaisi mennä väärin ja tällä logiikalla budjetit ylittyä. Sillä pienistä puroistahan se kasvaa. Jokainen muutos maksaa. Sekä työtunteina että materiaaleina, jos niitä käydään päivittämässä sittenkin laadukkaampiin.

Minullakin on ollut tunne, että eihän tässä vielä kovin paljoa ole taloa maksettu, mutta väärin meni. Laskin eilen meidän maksaneen jo 62 000 euroa. En tiedä teistä, mutta minusta se on paljon :) Ja tämä kaikki siis tavallaan sen verran pienissä erissä, etten olisi vielä moista summaa arvannut... 

Ja onhan tämä nyt hyppy tuntemattomaan ja uskon varassa. Täytyy luottaa siihen, että siellä ne palkatut työmiehet tekevät hyvää jälkeä. Siihen, että rahamme ja kärsivällisyytemme riittävät rakentamisen karikoissa. Että aikataulut ja sovitut asiat pitävät. Ettei tule mitään suurensuuria ongelmia tai odottamattomia kuluja siis. Ja siihen, että lopussa odottaa kiitos ja ihana, upea koti.

Tohinaa tontilla

Viime viikko oli aika tylsä viikko, kun olikin vain sisätäyttöjä ja takaosan perustuksen valmistelua soralla. No tylsä ja tylsä, katsoisihan sitä vaikka kuinka pitkään sitäkin, jos saisi!

Nyt maanantaina tuli sitten ME-perustuksilta tyypit tekemään muotteja takaosan valua varten. Ja etuosalla pyöri Marilan maatyöporukkaa, kun ihan puhalsivat soraa pesuhuoneen perälle, jonne ei enää kellarin seinien ja onteloiden takia kaivurilla saanut nostettua soraa.

Huomenna sanoivat jo valavansa, joten sittenpä on talon ulkomitat näkyvillä :)

Pitäisi tehdä listaa asioista ja aiheista, joista täällä haluaisin kirjoittaa, että sitten joskus muistaisin, kun olisin virkeä ja aikaa olisi. Mielessä ovat pyörineet mm. raha-asiat, lapsiperheen rakennusarki ja sitten vaikka tehdyt sopimukset ja kaupat (vesi- ja viemäröinti viimeisimpänä)...

Mutta ei, meikäläinen kertoo konkreettisesti, että no nyt siellä oli neljä työmiestä, jotka tekivät sitä, tätä ja tota... Valokuvaakaan ei ole, kun aamulla tuli otettua niin pahasti vastavaloon kuvia, ettei niistä sitten ole julkaisukelpoisia yksikään. Eivätkä aamulla muut suunnat olleet siis mahdollisia, kun työmaakoneet, pakettiautot ja muut olivat tukkineet alueen hyvin :)

Toivottavasti vielä illalla pääsen palaamaan tänne kuvien kera...

Talopaketin tuloon on nyt alle kaksi viikkoa (taitavat kyllä tuntua pidemmältä). Jännittää jo hirmuisesti!