Lattiavalu kuulostaa sinänsä yksinkertaiselta. Pääsuunnittelijamme sanoin kurat sisään vaan. No juu, mutta amatöörillä on paljon selvitettävää, ennen kuin ollaan kurahousuvaiheessa...
Lattiavalu tuntuu talon seinien ja katon jälkeen jotenkin isoimmalta ja haasteellisimmalta hommalta. Eikä ihme. Lattiavalun alle kun tulee nykyään kaikenlaista tilpehööriä: Eristettä (erilaisia paksuuksia ja laatuja talossamme, kun onhan osa laatastakin paksumpaa, bitumikermiä radonia varten, raudoitusverkkoja (niitäkin osaan kaksi kerrosta), seinien viereen erotuskaistat, vesijohtoja, sähköjohtoja ja ne lattialämmityskaapelit... Unohdinkohan jotain?
Ja sitten, jos oletattavasti tuo kaikki on hoidossa, on vielä lisää puuhaa, muotteja ja sen sellaista. Yksityiskohtia kuten porrasaukossa ontelolaattojen reunojen peittäminen lattiavalun yhteydessä tai takkahormeille tehdyn aukon ympärystän valaminen.
Ja sitten oma lukunsa ovat portaat ja niiden valuun valmistautuminen. Muotit, raudoitus ja tuennat, nousujen ja etenemien laskeminen, pinnoitemietinnät, korot, kaiteet...
Betonin kanssa kaiken soisivan menevän kerralla putkeen. Kun ei kai se betonin piikkaaminen niin herkkua ole. Täytyypä siis palkata hyvät tyypit lattiaa tekemään!
Ja hei joskus kyllä kirjoitan näistä termeistä: koolaus, roilottaminen, tohotus, piikkaaminen jne. Ihanaa ja hassua ammattijargonia, jonka etymologiaa olisi hauska hieman penkoa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti