Köh köh

Keskikesän juhla meni siivoillessa tontilla. Hengitysmaski päällä ja suojalasit olivat kovassa testissä, kun ilmassa oli enemmän kuin tarpeeksi puu- ja betonipölyä, mutta hyvin hommat etenivät!

Kuulostaako omituiselta,  jos sanon, että se oli toisiksi paras juhannus ikinä? Vaikkemme nähneet kokkoa, olleet järven rannassa tai muutakaan sellaista perinsteistä...

Oman talon tekeminen on huisin hauskaa, nyt kun viimein on myös tehtävää eikä puhuttavaa ja kirjoitettavaa, laskettavaa ja mietittävää. Toki oma osaaminen on enemmän noissa viimeksi mainituissa, mutta pysyyhän äidin kädessä toki ainakin harja ja imuri:

Yläkerta ennen siivousta

Ja sen jälkeen. Kunnia kaiteen purkamisesta ei kuulu toki allekirjoittaneelle...

Ja vielä toisesta suunnasta ihailtuna.

Tontilla siivoiltiin siis kaikilla tasoilla ja ulkona. Lisäksi pystyväisemmät ihmiset purkivat nyt turhia kaiteita ja tekivät valua varten muotteja (porrausaukko, iv-aukko keittiössä, hormit). Muotteja voisinkin kuvata vielä erikseen vaikka ensi kirjoitukseen, mutta aloitetaan näistä taideteoksista, jolla juhannusjuhlinta meillä alkoi:

Ja aina, aina osa porukasta on huoltojoukoissa eli lasten kanssa leikkimässä, ruokaa tekemässä ja kahvia keittämässä. Siinä sitten raksahommien ja nukutusten välissä grillattiin, saunottiin ja vietettiin aikaa! Oli ihana tehdä hommia hyvällä porukalla ja mukavassa hengessä. Ressatakin kun osaan, niin ihme, että onnistui rennosti mennä :)

Juhannuksen kunniaksi mukana talkoissa olivat siis osaiksi vuoropäivin ja osaksi samaan aikaan myös molempien vanhemmat. Heidän uurastuksensa (tapahtuipa se sitten lasten kanssa tai tontilla) arvoa ei voi rahassa mitata, se on kultaakin kalliimpaa <3

Mutta miten sitten päädyttiin uudestaan tiistaina tällaiseen näkyyn, senpä taidan kertoa vasta seuraavalla kerralla :)