Se on mitä parasta laatua: Se on melkoisen muttei mahdottoman tiukka ja omiaan motivoimaan puuhastelua. Lisäksi se ei kuitenkaan ole ehdoton, vaikka ehdottomana yritän sitä motivaatiosyystä itselleni pitää. Jonkin verran on siis joustovaraa eikä paniikkiin (pitäisi olla) aihetta.
Takaraja tulee vastaan kesällä. Odotan sitä innolla! Tässä kaikki sanat tuntuvat tunteeseen verrattuna pieniltä ja surkeilta :)
Kattoasiaa lukuun ottamatta kaikki on mielestäni mennyt meillä rakennusprojektiksi melko hyvin ja odotetusti. Ja kivaahan siellä tulee olemaan nämä loppuajatkin, kun pääsemme oikeasti kohti viimeisteltyä pintaa.
Onhan se kuitenkin sinänsä elämässä "turha" stressi ja varsinkin lapsiperheessä turha aikarosvo. Muutenkin molempien ollessa töissä ei vapaa-aikaa mielestäni koskaan olisi lasten kanssa liikaa. Mutta on tämä sentään joskus loppuva eikä päättymätön tarina, se antakoon meille voimaa!
Tästä tunnelmasta on tultu jo tontilla pitkälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti