Loppuvuosi meni perheessämme sairastelun merkeissä. Saimme jostain tosi sitkeän pöpön, joka kiersi kaikki (mukaan lukien kolme isovanhemmista) ja äityi nuorimmaisella keuhkokuumeeksi asti. Siinä ei paljoa taloa askarreltu, kun kolmatta viikkoa oma hengitys kulkee rohisten puhumattakaan valvotuista tunneista lasten yskän äärellä.
Onneksi tuli joulu ja loma, ja saimme kaikki kerätä voimia rauhassa.
Hetken hengähdettyämme alkoi myös rakentaminen maistua. Väliseinärungot ovat pitkään olleet jo puolivalmiita eli runkoina ja levytettynä toiselta puolelta. Nyt laitoimme hihat heilumaan, villoitimme melkein kakki seinät ja tällä hetkellä jo suurin osa on levytettykin.
Monesta vaiheesta olen tykännyt rakennusaikana, mutta kyllä villoittaminen kivaa on. Suurin osa on vain villalevyjen paikalleen asettelua. Toki on hankalampia välejä, sähköpistokkeita ja ilmastointiputkia sekä mitattavia ja leikattavia kohtia, mutta työ edistyy ja se on KEVYTTÄ tehdä.
Villan jälkeen ja osin sen kanssa päällekkäin alkoi kipsilevyjen kiinnittäminen. Levymme ovat isoja, tosi isoja, koska huonekorkeudetkin ovat suuria. Levyjen mitat ovat 1,2 m x 3,6 m. Ja voin kertoa, että ihan kokonsa ja painonsa puolesta tämä on hieman hankalampaa ainakin minulle kuin edeltävä työvaihe. Raskaita, isoja, nurkat murtuvia ja muutenkin ihan fletkuja :)
Ja taas osa seinistä on silti helpompaa. Suoraan vaan kiinni seinään. Sitten on oviaukkojen sahausta, niitä samoja pistorasian paikkoja ja ilmastointiputkia, joita täytyy mittailla, mittailla ja sitten vasta leikata. Ja silti saa jännittää ja yleensä hieman justeerata, että levyt napsahtavat paikalleen.
Keskikerros alkaa olla pikku hiljaa paketissa. Laittamatta on oikeastaan vain sellaisia kohtia, joissa on vessaan meneviä putkia, ja jotka hieman ovat siis siltä osin kesken.
Ylimmässä kerroksessa on viimeiset kaksi villoitettavaa ja levytettävää seinää. Niihin huomasimme tarvitsevamme vielä ns. apukehikkoa kipsilevyille, jotta saamme levyt alhaalla samaan tasoon kuin ylhäällä ulkoseinässä jo asennetut.
Soitin siis itse eilen puiden perään Keravalle Leo Koskiseen. Tarvitsimme hieman harvinaisempaa 44 mm paksua puuta, jota ei meiltä kasojen tonkimisesta huolimatta löytynyt. Olen myös itse mitannut tarpeen, joten ei voi kuin toivoa, että oikein meni. Eilen soitin, ja tänään jo haetaan puut tässä aamukahvin jälkeen. Toviottavasti meni nappiin :)
Jatkoa ja lisäkuvia, kunhan kertomus etenee!
ps. Isojen villamassojen ja levyjen siirryttyä lattialta seiniin on taas enemmän tilaa monessa huoneessa. Ja lisää siivottavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti