Lattialla

Vaikka meillä on vielä ihan vaiheessa moni asia talolla, tuntuu silti jo tarpeelliselta (hurraa) harrastaa hieman sisutuksellisempaa pohdintaa. Tällä kertaa mielessä ovat pyörineet lattia-asiat. Lattioiden sävy ja materiaali vaikuttaa kuitenkin moneen asiaan, ja esimerkiksi keittiöömme, joka pitäisi saada melko pian mittailtua ja tilaukseen.

Siksi siis olen sukeltanut lattiamateriaalien ihmeelliseen maailmaan. Ihaillut kuvia, googlannut kokemuksia, kierrellyt verkkokauppoja ja puntaroinut eri vaihtoehtoja.

Puolikkaani on tässä hieman ehkä kustannustehokkaammalla kannalla kuin minä. Toki hänkin haluaa kivan lattian, mutta hinta taitaa olla hänelle isompi asia kuin minulle. Ja onhan se minullekin iso juttu ja jossain varmasti kynnyskysymyskin.

Lattiapintaa on päällystettävänä 136 neliötä. Onhan sillä näissä määrissä eroa, valitsemmeko 20 e/m2 vai 60 e / m2 ( 2720 e tai 8160e)...

Vaihtoehtoja tuntuu riittävän. Tässä listaa:

1. Laminaatti
2. parketti
3. vinyylikorkki
4. täysvinyyli
5. kivilaatta
6. päällystetty betoni
7. lautalattia

Toivoisimme, ettemme päädy ensimmäiseen ja viimeinen tuli eilen ihan nurkan takaa mieleen netissä pyöriessä, joten veikkaanpa, että tuskin siihenkään junaan lähdemme.

Mielikuvani laminaatista on kovin huono. Tuntuu, ettei siinä ole muuta hyvää kuin hinta. Se on kylmä, nariseva ja kopiseva. Hioa sen voi vain ehkä kerran ja valikoimakin on, no, aika muovisen oloista usein.

Tätä tarinaa kerrottiin myös netissä. Kuinka on kaduttanut ja niin pois päin. Toki oli myös niitä, jotka olivat tyytyväisiä. Vaihtavat, jos alkaa harmittaa/lapset kasvavat tms. Onhan se helppohoitoista, ja pilalle mennessään ei niin kallista vaihtaa. Lisäksi laminaateissa on paljon eroja, eikä suinkaan oikein puhua kaikista laaduista yhdellä nimellä.

Kivilattia ja betonilattia jäävät pois laskuista, koska en halua niin kovaa lattiaa, jolle muksuni kaatuilevat :)

Eivätkä nuo nyt ihan muutenkaan ihan meidän kodin sisustuslehteen sovi :) Turhan kliinistä ja kovaa. Siistiä varmasti ja helppohoitoista, mutta kodikkuus... no mielipiteitä on monia!

Parketti taas on kallista, mutta vaikeahoitoista, joten se jäänee siksi pois.

Jäljelle minusta jää parhaiksi noita vinyylikorkkeja tai täysvinyylilankkuja.

Vinyylistä luin hämmentäviä juttuja ftalaateista ja jostain kaasupäästöistä. Ftalaatit ovat muovin pehmentimiä, ja niitä käytetään siis lisäämään muovin (esim. polyvinyylikloridi PVC) taipuisuutta, pehmeyttä ja esimerkiksi kirkkautta. Pakko mainita, että ne ovat estereitä, aromaattisia happoja hiilivetyketjuineen, ja ikävöidä kemian maailmaa (nimimerkillä kemian sivuaineen yliopistossakin tehnyt biokemian tohtorin humanistitytär).

Ftalaatteja löytyy vähän joka suunnalta (elintarvikkeet, pakkausmateriaalit ja muovitavara, hygieniatuotteet, liimat, elektroniikka...). Lista on loputon. Lelujen ja lastenhoitotarvikkeiden ftalaattipitoisuuksia on jopa rajoitettu EU-tasolta. Ne ovat eniten vaaraksi lapsille, mutta toki eivät hirmuisen hurjan vaarallisia, koska täällä ftalaattien keskellä elelemme.

Nykyiset vinyylilevyt ovat kuitenkin ftalaatittomia (ainakin  osa, en voi kaikista sanoa toki), ja hyvä niin. Ei sitä nyt lisää tällaisia kotiinsa tarvitse, lasten leikkipinnoille varsinkaan! Tätä asiaa täytyy selvitellä vielä, mutta ilmeisesti tämä ei siis sulje näitä vinyylijuttuja pois listalta :)

Väristäkin riittää vielä väännettävää. Itse toivoisin vaaleaa, mutta lämmintä sävyä, puolisko taas karsastaa kaikkea vähänkin kellertävää. Tämä on kyllä taas niitä, että täytyy päästä liikkeisiin, hypistelemään ja katsomaan. Ei se ruudun takaa selviä!

Viimeiseksi eilen törmäsin näihin hengittävyys asioihin ja maanvaraiseen laattaan ja sen sellaiseen.
Innostuin sitten kysymään vielä ihan lankkulattiasta tarjouksia verrokiksi. Kun se sitten hengittäisi alaspäinkin ja sisäilman kannalta olisi sitten kai jotenkin parempi ratkaisu...

Olisihan se komiaa vanhan ajan lautalattialla laittaa tanssiksi, mutta eipä taida ehkä puolisko lämmetä ajatukselle. On nääs kalliimpaa, hankalampaa ja narisevampaa :)

(mutta minusta kyllä niin söpöä!)

Joulurauhaa ja askartelua

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne sain raapustettua tarinaa.

Loppuvuosi meni perheessämme sairastelun merkeissä. Saimme jostain tosi sitkeän pöpön, joka kiersi kaikki (mukaan lukien kolme isovanhemmista) ja äityi nuorimmaisella keuhkokuumeeksi asti. Siinä ei paljoa taloa askarreltu, kun kolmatta viikkoa oma hengitys kulkee rohisten puhumattakaan valvotuista tunneista lasten yskän äärellä.

Onneksi tuli joulu ja loma, ja saimme kaikki kerätä voimia rauhassa.

Hetken hengähdettyämme alkoi myös rakentaminen maistua. Väliseinärungot ovat pitkään olleet jo puolivalmiita eli runkoina ja levytettynä toiselta puolelta. Nyt laitoimme hihat heilumaan, villoitimme melkein kakki seinät ja tällä hetkellä jo suurin osa on levytettykin.

Monesta vaiheesta olen tykännyt rakennusaikana, mutta kyllä villoittaminen kivaa on. Suurin osa on vain villalevyjen paikalleen asettelua. Toki on hankalampia välejä, sähköpistokkeita ja ilmastointiputkia sekä mitattavia ja leikattavia kohtia, mutta työ edistyy ja se on KEVYTTÄ tehdä.

Villan jälkeen ja osin sen kanssa päällekkäin alkoi kipsilevyjen kiinnittäminen. Levymme ovat isoja, tosi isoja, koska huonekorkeudetkin ovat suuria. Levyjen mitat ovat 1,2 m x 3,6 m. Ja voin kertoa, että ihan kokonsa ja painonsa puolesta tämä on hieman hankalampaa ainakin minulle kuin edeltävä työvaihe. Raskaita, isoja, nurkat murtuvia ja muutenkin ihan fletkuja :)

Ja taas osa seinistä on silti helpompaa. Suoraan vaan kiinni seinään. Sitten on oviaukkojen sahausta, niitä samoja pistorasian paikkoja ja ilmastointiputkia, joita täytyy mittailla, mittailla ja sitten vasta leikata. Ja silti saa jännittää ja yleensä hieman justeerata, että levyt napsahtavat paikalleen.

Keskikerros alkaa olla pikku hiljaa paketissa. Laittamatta on oikeastaan vain sellaisia kohtia, joissa on vessaan meneviä putkia, ja jotka hieman ovat siis siltä osin kesken.

Ylimmässä kerroksessa on viimeiset kaksi villoitettavaa ja levytettävää seinää. Niihin huomasimme tarvitsevamme vielä ns. apukehikkoa kipsilevyille, jotta saamme levyt alhaalla samaan tasoon kuin ylhäällä ulkoseinässä jo asennetut.

Soitin siis itse eilen puiden perään Keravalle Leo Koskiseen. Tarvitsimme hieman harvinaisempaa 44 mm paksua puuta, jota ei meiltä kasojen tonkimisesta huolimatta löytynyt. Olen myös itse mitannut tarpeen, joten ei voi kuin toivoa, että oikein meni. Eilen soitin, ja tänään jo haetaan puut tässä aamukahvin jälkeen. Toviottavasti meni nappiin :)

Jatkoa ja lisäkuvia, kunhan kertomus etenee!

ps. Isojen villamassojen ja levyjen siirryttyä lattialta seiniin on taas enemmän tilaa monessa huoneessa. Ja lisää siivottavaa!