Takka tuli valmiiksi

Iltojen hämärtyessä ja ilmojen viiletessä on ollut ihanaa päästä kokeilemaan takkaa.

Takka on Uuniseppien Kuura kulmamallina. Takan paikkaa / sopivaa takan muotoa kokeiltiin vielä betonivalun päälle ennen kauppojen lyömistä lukkoon:

Joskus haaveilin läpitakasta eli että takkatuli olisi näkynyt moneen suuntaan. Tästä ajatuksesta luovuimme jo talon piirustusvaiheessa. Tuntui, ettei oikein tila siihen olisi riittänyt luontevasti, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen päätökseen. Styroksista askartelin muotit, että näemme takan oikean koon (takana myös hormi) ennen kauppoja.

Hormina meillä on Schiedelin Rondo Plus tuplahormilla. Halusimme takan nyt alkuun yläkertaan olohuoneeseen. Alemmassa kerroksessa meillä on kuitenkin ns. harrastetilaa ja toisaalta sauna vieressä, joten erillinen takkahuone voisi jossain tässä vuosien saatossa tulla toiveisiin. Teimme siis piipun alas asti eli takkavarauksen alempaan kerrokseen. Kokonaisuudessaan alhaalta asti piippu on  noin 11 metriä korkea. Uuniseppien hintaan kuului peltityöt katolla. Pellit tehtiin mittatilauksena liikkuvassa pajassa. Tilasimme samalla myös kaulukset hormille molempiin kerroksiin.

Asennusaikataulu oli tiukka, koska halusimme hormin ja takan asennettua ennen kuin ympärillä on parkettia ja toisaalta halusimme edistää parkettia (ja muuttoa) mahdollisimman nopeasti.

 

Takka tuli pihalle paketissa toukokuun lopussa. Hormi asennettiin kokonaan ennen kuin muutimme toukokuussa. Takkakin pääsi hyvälle alulle ns. asennusviikon aikana, mutta pikkuisen sitten asiat venyivät, ennen kuin se on virallisesti valmis. Pisteet kyllä asennusporukalle, kun kantoivat hormin osat meille ylös asti itse eikä tarvinnut niiden kanssa pohtia.

 

 

Kesälomat jättivät takan melko rujoon vaiheeseen (piippu oli valmis ja rapattu, toisin kuin kuvassa), mutta meitä se ei oikeastaan kesäkuumalla juuri haitannut. Talossa oli niin paljon muutakin ihmeteltävää, etten osannut takkaa kaivata :)

 

Takka jäi jotenkin tosiaan silloin asennusviikolla kesken ja sittenhän oli kesälomat asentajalla ja sellaista. Asentaja teki meille viereen myös puille paikan. Muutenkin piti eduskivi mitata vasta asennuksen jälkeen, mutta myös tuo halkosäilytystila vaikutti toki asiaan. Kivet eduskivet ja listat menivät tilaukseen siis vasta alkuasennuksen jälkeen.

 

Heinäkuussakohan se sitten oli, kun rupesimme uudelleen aiheesta kyselemään ja sitten edistyikin jonkin verran:

 

 

Ihanaan, kun takka sai vaalean värin ja upean parkettiin ja muuhun sopivan koristekiven. Jotenkin ne kaakelit eivät heti iskeneet takkanäyttelyssä, ja tokihan harhailin vahingossa koristekiviständin luo. Eikä paluuta ollut: muistaakseni sävy on Bianco dirft. Kovasti olemme olleet tähänkin valintaamme tyytyväisiä. Sanoivatkohan Uunisepillä, että Virosta tuovat kivituotteet.

 

Takan pinta on slammattu, mutta rappauksen tyyli on hiertopintainen. Siinä siis ei ole nystyjä kuten ehkä yleensä rapatuissa pinnoissa vaan pikemminkin juomuja ja sellaista pientä kuoppaa. Tykkään tosi paljon, ja näyttää mukavan raikkaalta mielestäni normirappaukseen verrattuna. Mutta makuasioita nämä toki!

 

Eduskivet jäivät siis kesken, mutta myös muuta ongelmaa hieman ilmeni :)

 

Keskimmäinen luukuista lipsahti asentajalta nurinpäin ja siksi se tässä on alempana kuin reunoilla olevat. Lisäksi rupesi harmittamaan rako luukun ja kiveyksen välissä.

 

 

En tiedä, olenko liian tarkka, mutta minua se häiritsi. Siis tuollainen nokeentuva valkoinen kohta paistoi "keskeltä" tuota koristekaistaletta". Soittelin muutaman puhelun ja selvisi, että rako saa olla 0,5 cm (tai siis sellaiset heitot sallitaan), mutta meillä oli selkeästi enemmän. Jostain syystä tämä luukkujen välinen kivi oli siis jäänyt liian lyhyeksi. No, uudet mitat ja uusi tilaus, mutta onneksi ei meidän piikkiin.

Tässä välissä emme käyttäneet vielä takkaa, ei tullut oikein mieleenkään. Sitten tuli uusi kivi ja sytytimme valkean <3

 

On se ihana. Kaunis takka ja toki kaunis ja tunnelmallinen tuli siellä sisällä. Luukkuna on muuten mustakromi. Olen oikein tyytyväinen valintaan. Se on yllättävän lämmin ja jopa kultaan taittava olematta kuitenkaan varsinaisesti kullanvärinen ja niin kovin blingbling...

Otimme takan käyttöön oikeaoppisesti eli lisäsimme puiden määrää vähitellen useamman päivän ajan. Nyrkkisääntönä kuulin, että viikon aikana puumäärän voi nostaa yhdestä puusta joka päivä yhdellä ja tätä noudatimme.

Pakko muuten sanoa, että veto on mainio! Paljon olin lueskellut nykytalojen takkaongelmista ja ilmastoinnin kanssa pelaamisesta, mutta eipä ole mitään ongelmia ollut. Mikä helpotus!

Laitamme ilmastoinnin minimille ja sytytämme tulen. Syttyy ensimmäisellä yrittämällä eikä savuta sisään. Parempaa takkaa en voisi toivoa!

Vaihdetun kiven kiinnityksen jälkeen odoteltiin vielä laastin kuivumista ts. meni vielä yksi asennuskerta, että kivet saumattiin ja tuo nurinkurinen luukku saatiin samaan korkeuteen muiden kanssa.

Nyt sitten siinä istuksin nojatuolissa, enkä meinaa onneani uskoa. Olemme muuten asuneet omakotitaloalueella jo monta vuotta ja aina olen tuoksutellut toisten takkatulten tuoksuja talvi-iltoina. Ei mahdu kerrostaloasukin mieleen, että nytpä se on omankin mökin tuoksua tuollainen!

ps. Leivinuunin halusin ja sain. Niitäkin on kahtaa erilaista: haudutusuuneja ja ns. oikeita uuneja, joihin tuonne pistetään puitakin palamaan. Jotenkin omalla kohdalla ajattelin, että jos siinä se luukku on, niin samalla sitten sellainen karjalanpiirakoita paistava eli ns. oikea. Mutta vielä se on ottamatta käyttöön, jouluksi viimeistään <3

Syysterveiset

Täytyy tehdä tunnustus: piti lukea omaa blogia hetki, että muistin taas, mistä olen viimeksi jotain sanonut.

Kummasti arki kantaa ja hukuttaa alleen, kun talossa jo asutaan. Talo on koti, eikä hanke tai projekti ja niin sen kuuluu ollakin. Siksi myös tänne kirjoittaminen on venynyt.

Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut suuria ja pieniä. Olohuone alkaa olla melko mallillaan. Vain yksi sohva :) ja kirjahyllykin on. Takka on valmistunut ja se on kaunis <3

Tällä kertaa kuitenkin ulkoasiaa, sillä saimme aikaiseksi piharemonttia. Ja onhan tässä maalattukin, enkö siitä ole mitään sanonut?

Talo ei ole enää vaaleanpunertavan kelmeä vaan miltei kokonaan sininen, kuten luvassamme luki. Väriä mietimme hieman, kun lupavärivalintamme oli ihana, mutta melko tumma (Tikkurilan Vinha Ahti). Siihen kuitenkin päädyimme, enkä hetkeäkään ole katunut!

 

Ennen varsinaista maalausta teimme muutamaankin kohtaan testilaikkuja. Testilaikuista seurasi monia pieniä purkkeja vaihtoehtomaaleja ja siitä se ajatus sitten lähti: Lasten oma juttu.

 

 

 

Kyllä en mitään niin paljoa maalatessa toivonut kuin yksikerrosta ikkunatonta taloa. Pitikö nyt olla rinteessä ja monta kerrosta ja ikkunoita? Kuka niitä kaipaa (tai ainakaan jaksaa teipata ja maalata pieliä :)

 

 

Ei tosiaan ollut mahdollista ihan omin jaloin maalausta suorittaa, niin piti vuokrata apuja. Muuten meni putkeen, mutta tuuli toisena viikonlopun päivänä liikaa. Minä ja puoliskoni olimme tiiranneet säätiedotuksia toki edeltävällä viikolla hurjasti. Ei vaan tajuttu katsoa kuin, että on aurinkoa piisasi. Oli sitten jokin Mauri-myrsky tms. siinä hommaa hankaloittamassa, ja siksi talon toisesta päädystä sitten jäi maalaamatta osa... No, melkein :)

Ihana sininen!

Samalla kun pihalla pyörimme, saimme viimein siivoiltua autokatosta ja muuta rakennusaikaista pois ja talon taakse. Ilme kirkastui jo pihalla pikkuisen, mutta lisää oli tulossa.
Ensimmäinen vaihe oli maatyöurakoitsijamme lopputyöt. Marila tarkisteli kaatoja, lisäsi yhden sähkövarauksen talon ulkonurkalle ja lisäksi muokkasi etupihaa. Sinne oli hukutettu räjäytysten jälkeen isojakin kiviä ja muuta sellaista, joka oikein hyvin palveli rakennnusaikaisessa pihassa, kesti hyvin nosturit ja muut painavat koneet, mutta varsinaisessa pihassa olisi voinut tulla ongelmaa: kiveyksen ja mullan alle oli hyvä saada tasaista ja parempaa maa-ainesta.

Tilasin vielä heiltä innoissani mullat ja tasoituksenkin. Se hieman venyi ja pihalla odotti jo taimia. Sain onneksi toisen kuskin koneineen ja Marilalta siis mulla ja viikonloppuna tapahtui ihmeitä. Toki on raakile vielä pihamme, mutta on se sentään piha eikä kaatopaikka :)

 

Kesällä tosiaan omakotitalo-onnen lisäksi teimme muutakin. Vietimme kesälomaa ja ihania hetkiä läheisten kanssa. Hieman matkustimmekin, mutta suunta ei ehkä ollut se, joka suomalaisilla yleensä lomamatkoillaan on... ;)

 

Kotona

Olemme muuttaneet. Muutimme ennen juhannusta, joten tässä on jo päivälleen kaksi viikkoa ehditty totuttelemaan uuteen.

Ihanaa on.

Mielessä kaihertaa monia pieniä asioita, joita pitäisi jaksaa tehdä. Rakennusasioita kuten jalkalistat, ovilistat, ihan viimeinen parketin pala, vessan pyyhekoukut ja sen sellaista. Sälekaihtimet ja vintit olemme jo saaneet valmiiksi :)

Sitten on muuttoasiaa, kun isompaan muutimme, niin toki vain välttämättömistä välttämättömin on kaivettu esiin ja loppu on ylimääräisessä huoneessa ja eteisen käytävällä. Vaatteet laittamatta kaappeihin, tavarat laatikoissa, olohuoneessa tällä hetkellä kaksi sohvaa, kaksi nojatuolia, kaksi sohvapöytää ja rahi...

Mutta ihanaa on.

Loppumetrit ennen muuttotarkastusta olivat tyylillemme uskollisesti kiireiset. Vielä samana päivänä (17.6) sähkömies oli tekemässä taikojaan, iv-mittausta tehtiin ja me kiinnitimme taloomme numeroita ja pystytimme postilaatikkoa. Edelliselle päivälle olimme onneksi tilanneet taas jätelavan, joka täyttyi ääriään myöten. Piha tällä operaatiolla siistiytyi hirmuisesti, vaikka toki sorakenttää tuskin voi pihaksi kutsua...

Teimme viikolla myös parveketta. Sinne piti saada kaiteet ja loppujen lopuksi tuntui järkevältä tehdä suoraan lopulliset eikä väliaikaista ratkaisua. Se kun siinä sitten olisi pitkään :)

Koko perhe toki maalasi. Varsinaista kaiderimaa ei niin kovin montaa metriä lapsilta syntynyt, mutta laitoin maalaamaan ylijäämäpuuta, josta sitten itseasiassa toinen teki postilaatikolle jalat (ks. ed. kuva). Ja on polleaa poikaa postilaatikolla, kun tämä on itse tehty <3

Ensin olimme ajatelleet, että otamme kahvan keittiön parvekkeenovesta pois, mutta sitten kuitenkin olimme kai sitä poistumisreitiksi tarvitsemassa eli kaiteet tuli olla.  Onneksi jaksoimme myös maalata rimaa, sillä sekin tässä olisi jäänyt pitkäksi aikaa tekemättä...

Mutta sitten tuli perjantaina aika, 14.30. Vastaava mestari ja kunnan rakennusvalvoja saapuivat paikalle. Kaivoin hätäpäissäni kännykästä veroluetteloa täällä hommia tehneistä yrityksistä, kun enhän sitä toki ollut muistanut tulostaa eikä paperiversio ollut vielä verottajalta saapunut. Se löytyi onneksi.

Sitten oli pihalla pyörimistä ja sisätiloissa hieman. Kokonaisuudessaan tajusin, että eipä tässä tosiaan ole mitään, miksei tämä meidän mökki tarkistuksesta läpi menisi:

• keittiö ja suihkullinen vessa
• tarvittavat katselmukset, päivitetty energiatodistus (ilmatiiviysmittauksen tuloksella)
• turvallista
• terveellistä

Tunne oli uskomaton. Miltei antitunne, kun olihan se jotenkin niin käsittämätöntä, että nytkö sitä saisi muuttaa, onnistuimmeko.

Tunnelmaa laski ja muuttoa sitten myöhästi nuoremman poikamme vesirokko, joka mukavasti siinä samana päivänä puoliltapäivin alkoi. Muutimme siis viikonlopun jälkeen tiistaina. Maanantaina teimme keikkaa appivanhempien luota. He muuttivat pääkaupunkiseudulta pohjoisemmaksi, ja olivat sinne meille jättäneet tavaraa. Kolme peräkärryllistä ja autollista sinne loppujen lopuksi oli tavaraa jäänyt, mutta hyvinhän kaikki tänne toistaiseksi on uponnut :)

Muuttotarkastusviikon alussa maanantaina olivat muuttaneet omat vanhempani meille rivariin. Tuli siinä yhteydessä toki jo kannettua omaa tavaraa alakerrasta pois, että he saivat juuri ja juuri tavaransa mahtumaan.

Tilanne oli oikeastaan muuttotarkastusviikolla melko kaoottinen, vaikka toki positiivisessa mielessä ja upeita uusia asioita edessä kaikilla. Mutta kolme muuttoa samassa perhepiirissä samalla viikolla on liikaa. Olemme tottuneet kaikki, että aina yhdessä tehdään. Kaikki perheet olisivat halunneet toisiaan auttaa: me vanhempiani ja appivanhempiani, omat vanhempani ja appivanhemmat meitä muuttotarkastukseen valmistautumisessa ja he myös toisiaan. Sen sijaan saimme kaikki tyytyä katselemaan toistemme melko tiukkaa tilannetta vierestä pystymättä juurikaan auttamaan.

No, siitä selvittiin! Kun vanhempani nyt edellistä asuntoamme asuvat, on pakko myöntää, ettei todellakaan kaikki tavaramme ole vielä muuttanut. Kun ei ole ollut pakko tyhjentää, on se jäänyt. Väsymystä on ollut ilmassa, mutta myös ihan tietoista irtiottoa tähän ja perheen kesken touhuilua; puistoiluja, Linnanmäkeä ja vesisotaa omalla pihalla.

Siivouksesta sanon vielä sanasen. On siivottu. Miltei joka ilta olemme luutunneet tai imuroineet. On järjetöntä, kuinka paljon rakennuspölyä täällä on leijaillut ja kuinka paljon sitä joutuu siivoamaan eri pinnoilta. Onneksi tulokset huomaa helposti, ja alamme olla tässä siivouksessa varmasti jo pahimman yli.

Iloista kesää!

Tohinaa, suhinaa ja pauketta

Olin viime viikon lomalla töistä. Tarkoitus oli alun perin hieman edistää taloasioita ja toki myös lyhentää lasten päiväkotiviikkoa. Toisin kävi...

En tiedä, kuinka tulin vahingossa valinneeksi juuri oikean lomaviikon, sillä viime viikolla talolla oli niin paljon tohinaa, työmiehiä ja saapuvia lähetyksiä, etten oikein tiedä, miten siitä olisi selvitty muuten. Hyvä tuuri!

Puustellin rekka kurvasi pihallemme jo edellisen viikon perjantaina. Jo oli jännää!

 

keittiö perjantain toimituksen jälkeen.

Tuli Puustellin kalusteihminen. Hupsista vaan ja jo heti ensimmäisen asennuspäivän jälkeen meillä oli vaikka ja mitä: keittiötä, kaappeja, kodinhoitohuoneessa tiskinalkua.

Keittiö  1. asennuspäivän jälkeen.

Toki tähän liittyi myös aikataulullinen ongelma. Keittiön ja muidenkin kiintokalusteiden alle tuli parkettia. Oli meillä sitä, mutta siististi paketeissa. Onneksi asennus viivästyi hieman ja alkoi vasta tiistaina. Meillä oli aikaa tehdä keittiön parketti valmiiksi (ks. perjantain kuva, jossa ei ole vielä parkettia :))

Tänäkin on mysteeri: laittaako parkettia kiintokalusteiden alle vai ei? Periaatteessa ei, koska parketti elää ja kalusteet haittaavat liikkumista ja sitten voi kupruilla tai haljeta. Mutta sitten kuitenkin joo, koska jos kalusteet ovat lattiatasoa alempana, ei kotivakuutus korvaa vesivahinkoja, sillä sitten vesi saattaisi jäädä pidemmäksi aikaa piiloon sokkeliin...

Ratkaisimme ongelman tekemällä jääkaappi-, uuni-, mikro- ja kaappiseinälle niin, että alla on parkettia, mutta sokkelitilassa on elämissauma. Tähän päädyimme oikeastaan siitäkin syystä, että keittiöolohuoneyhdistelmämme on kevyesti yli 8 metriä pitkä, ja se toki lisää parketin kupruiluvaaraa.. Näin saimme sieltä edes 50 cm pois. Pitkää pätkää tulee siis vain noin 5 riviä, jotka yhdistävät keittiön porrasaukon vierestä olohuonetilaan, joten toivon, että vahingoilta säästytään.

Ja sitten on tämä mitä parketin alle -asia. Muovia, huopaa, hengittävää vai katkollista. Netti on pullollaan mielipiteitä, ja jokainen toki esittää omansa oikeana ja muut huonompina vaihtoehtoina. Valitsimme tuplexia, jota kuulemma eniten menee. Vaikuttaa hyvältä ja on helppo parkettia asentaessa pitää alla. Kaikenlaisissa asioissa sitä joutuu sisäilma- ja kosteusasioiden äärelle...

Toki piti viikon mittaan askarrella yömyöhään parketteja muihin huoneisiin, koska kaikkiinhan sitä tuli kiintokalusteita tilattua. Melkein voisi sanoa, että ikävän nopeasti Puustellin asentaja kaappeja pisteli kasaan :)

Vino seinä näyttää arkkitehdin piirtämänä hyvältä. Se näyttää myös nyt valmiina hyvältä, mutta keskikerroksen aulan parkettia sekä seinän toisella puolella kahta makuuhuonetta tehdessä on varmasti tullut muutaman kerran mietittyä ajatuksen loistavuutta. Onni on taitava ja sinnikäs parketintekijäpuoliso <3

Viikolla vierailevina tähtinä olivat myös putkimiehet ja sähkömiehet. Ja alkoi takankin asennus, mutta näistä seuraavassa lisää...

Aurinkoista aikaa

Kotikaupungissa on ollut tekeillä aurinkovoimala-hanke, ja maaliskuussa se käynnistyi. Keravan energialta on voinut ja voi vuokrata siis paneeleja, jotka tuottavat puhdasta aurinkosähköä kenelle vain!

Aurinkopaneeli oli hieman mietteillä omaakin kattoa koristamaan siis, mutta päädyttyämme lämmityksessä maalämpöön, ei rakennusvaiheen budjetilla oli vaikea perustella itselle vielä lisäinvestointia aurinkosähköön.

Minähän innostuin jo viime vuonna tästä, sillä ympäristöasiat ovat olleet lähellä sydäntäni aina. Ja osallistuminen aurinkovoimatuotantoon sopii vallan mainiosti, sillä nytpä jäävät suuremmat alkuinvestoinnit ja tekniset pähkäilyt pois.

On sitä paitsi hauskaa, että paneeleja on saanut varata ihan karttanäkymästä, ja voisin osoitella paneelipuiston vieressä, että juuri tuo, tuo on meidän.

 

Rakennusvaiheessa tammikuussa oli vielä tuiskua.

Lisäksi tietenkin tässä on iloinen oman kaupungin vireydestä ja innosta tarttua tällaisiin projekteihin. Hienoa huomata, että ympäristöystävällisyys on asia, johon halutaan satsata. Kannatan mielelläni paikallisia toimijoita, joten tässäpä tuen kotiseutuani myös :)

Sohva on!

Hei taas pitkästä aikaa. Kevät on pitkä ja lyhyt tänä vuonna. Pitkiä päiviä, töissä, raksalla ja kotirintamalla muksujen kanssa. Ja silti tuntuu, ettei vuorokaudessa ole nyt tarpeeksi tunteja. Nukkumisesta se tuntuu lähtevän kadotettu aika, mikä ei tee ollenkaan hyvää seuraavan päivän hommille ja työn ilolle :)

Talolla on tapahtunut paljon. Niin paljon, että se miltei näyttää jo remonttikohteelta uudiskohteen sijaan :)

Tässä kuitenkin sohva-asiaa ja myöhemmin muuta.

Mietimme pitkään, mitä tehdä. Meillä on kuutisen vuotta vanha kulmavuodesohva, joka ei alun perinkään ollut ihan laadukkaimmasta päästä (opiskelijabudjetti). Parasta siinä on ollut divaaniosan kätisyyden vaihdettavuus. Siksi sama sohva on palvellut meitä uskollisesti jo kolmessa asunnossa. Istuttavuus ei ole koskaan ollut ihan parasta A-luokkaa, mutta toisaalta vuosienkaan kovan käytön jäljiltä tilanne ei ole ollut epätoivoinen.

Meillä oli siis käyttökelpoinen sohva, mutta... Ostimme uuden. Se on uskomattoman hyvä istua, jämäkkä, ihanalla kankaalla ja sopivan kokoinen uuteen taloon (toivottavasti :)).

Tässäpä muuten nykytilanne, jossa tätäkin postausta kirjoittelen:

Ja sitten tässä Pohjanmaan sohva, johon ihastuin:

En ole istunut elämäni aikana niin monessa eri sohvassa kuin viime viikkoina, mutta onpa niissä eroa.
Sohvan päädyimme ostamaan Vantaanportin Metropoli-kalusteesta. Vierailimme siellä jopa kolme kertaa, ja palvelu jaksoi pysyä hyvänä, vaikka lapset testailivat kaikki löytämänsä motoroidut sohvat, nojatuolit ja sängyt (jos käyttäisin ilmausta ohohups, tämä olisi varmaan sen paikka).

Sohvissa on siis eroja, huomasin. Tuollakin Metropolissa alun perin olimme menossa katsomaan Carelian avukulmasohvaa, jossa etukäteen ihastutti tavanomaisesta poikkeava muotokieli:

Mutta istuinasento oli... no ei meidän makuun. Istuessa kulma oli liikaa yli 90 ja tulos oli omituisen löhöinen. No siinä sitten oli vieressä tämä Pohjanmaa, joka kyllä kovasti sekin miellytti silmää. Siinä sitten vielä myyjän kanssa valkkailtiin moduulipaloja, käsinojia ja sellaista. Alkoi kovasti kiinnostaa tämä, kun hyvä myyjä hoiti hommansa :)

Emme olleet päättäneet, haluammeko sohvaan kangasta vai nahkaa (tai sitten keinonahkaa). Molemmissa tuntui olevan  hyviä ja huonoja puolia. Itse olin kankaan kannalla, mutta jotenkin, kun kerran isosti oltiin sohvaa hankkimassa, lupasin, että nahkakin käy.

Kankaasta ajattelin, että jotenkin olisi kotoisampi ja kestäisin sen sotkeentumisen paremmin. Nahka taas.. No en kovin paljoa keskittynyt tosiaan sen hyviin puoliin, vaikka sen kai voi hyvin pyyhkiä siistiksi?

Onnekseni Metropolista löytyi ihana kangas (jotain toki kalleinta mahdollista) ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Se itseasiassa on kuvassa oleva kangas, mutta kylläkin tummemman harmaana.

Väreistä olen tajunnut, että olen jumittanut ehkä liikaakin vaaleassa ihanteessani. Tarkoitan, että kun seinät ovat valkoiset (kaikkialla) ja lattia valkolakattua saarnia, talo kyllä kestää myös muutamia tummempia juttuja muuttumatta synkäksi. Mutta tämäkin piti tässä oppia ja todeta, niin kujalla olen sisustusasioista oikeastaan :)

Tulee meille myös recliner-tuoli samalla kuosilla ja avattava rahi:

Ai niin. Ja se lattia <3

Ihana Parla Rustikal soprano eli kevyesti valkolakattua saarnia. Vaaleaa, muttei hurjan valkoista ja elävää, sopivasti uuteen taloon rosoita tasoittamaan tunnelmaa. En tiedä, antavatko iltahämyiset kuvani oikeutta parketille, mutta pakkohan nämä on laittaa: seison sukkasillani talossa!

Valosel on mukavaa työssä

Jonkinlainen mutka sanan konkreettisessa merkityksessäkin koettiin, kun piti asentaa kaapelitv:tä taloon.


Putket eli varaukset oli laitettu maatyövaiheessa sokkelin ali talon alle sopivasti sähkökaapille, joten alkuun piti kaiken olla reilassa.


Tilasin siis Elisalta asennuksen ja sitten sovin alihankkijan kanssa asennuspäivästä, jolloin sitten alihankkijan alihankkija (ilmeisesti) hoiti kaivurilla liitoksen kaapeliverkkoon tontin ulkopuolella. Kaapeli tontilla onnellisesti, hienoa.


Mutta sitten ei mennytkään putkessa jousi. Yrittävät kahtena päivänä erilaisia jousia ja sitten jotain lehtipuhallinkikkaakin. Syy tuntui olevan heti talon alla eli putken mutka ylöspäin oli lipsahtanut liian jyrkäksi ja ohjauslankaa saati kaapelia oli hankala ohjata putken suuntaisesti kulkemaan.


Kutsuimme sähkömiehen paikalle Valoselista, kun samassa yhteydessä oli syytä tarkistaa muidenkin ulkovarausten (ulkovalot ym.) tilanne. Sähkömies oli pihallamme reilun tunnin illalla (!). Sopivasti lapsen jalkapallo koulua ennen kävin avaamassa oven ja futiksen päätyttyä sain kuulla hyviä uutisia.


Vesijohdolla ja jollain veistetyllä pehmennöksellä sen päässä hän oli saanut ohjausnarun paikalleen ja suurin ongelma oli poissa. Sinnikästä työtä, hurraa!


Sinne se punaisesta putkesta lähtee kohti taloa ja nytpä on kieppiä sähkökaapin alla.

Ihan sieltä seinän alta osin tämä suojaputki pilkistää...

Samalla tosiaan huomattiin kyllä, ettei pihavaloillekaan tarkoitettu yksi putki toimi ja toista ei ole vedetty ollenkaan. Sain kuulla itsestäänselvyyden, että eihän sillä ole väliä, missä sähkö putkessa kulkee, kunhan se päätyy sisältä oikeaan paikkaan ulos.


Hitusen hatuttaa, että jos sähkösuunnitelmassa on putkia suunniteltu tietyllä tapaa vedettäviksi, niin kai sitten voisi sanoa, jos kaikkea ei suunnitelman mukaan toteuteta. Tai kun kerran varmaan kyse on unohduksesta, tätä erehdystä voisi pahoitella ihan reilusti (eikä "Saahan sen vielä korjattua! Ei tällä ole niin hirmuisesti väliä, laitamme kaiken kuntoon pihatyövaiheessa!"). Toki kaikenlaista voidaan muuttaa ja korjata, mutta onhan siitä vaivaa siihen verrattuna, että nyt kaikki olisi suunnitelman mukaisessa kunnossa? No hyvä sentään, että tekevät korjaukset ja ne on tehtävissä :)


Vielä lopuksi otsikkooni: Kyllä on helpompaa olla hommahommissa (lapsille on työhommia ja sitten talohommia eli hommahommia), kun valoa riittää pitkälle iltaan. Ei enää tuhertamista rakennusvalon ja valtavien varjojen kanssa puolien työkaluista ollessa kadoksissa. Valoa kevääseen ja kesään!

Vuosikatsaus

Aloitimme viime vuonna huhtikuun alussa varsinaisen rakentamisen. Saimme rakennusluvan juuri ennen pääsiäistä ja keskiviikkona 1.4. pääsiäispyhien jälkeen tuli kaivuri tontille. Tässä kuvakavalkadia vuoden varrelta!

Tällainen pieni puisto meillä oli:



Syksyllä kaatuivat puut tontilta ennen viereisen naapurin talon tontille saapumista.

Huhtikuun alussa 2015 alkoi myllääminen. Olin kotona lasten kanssa vanhempainvapaalla tuolloin. Muistan, miten omituista oli kuunnella sinänsä (kaupunkiasujalle) ihan normaalia kaivinkoneen ja rakentamisen ääntä, mutta tällä kertaa sellaista, jonka oli itse aiheuttanut, maksanut ja sitä hartaasti toivonut. Ääni oli kerrassaan erilainen kuin koskaan aiemmin. Ihana!

 

Räjäyttääkin meillä piti. Sekin tuntuu nyt kaukaiselta, mutta jännittihän se :)

Maatöiden jälkeen kaikki oli tiptop ja järjestyksessä. Tontilla kun oli niin vähän kaikkea: soraa vain! Sitten alettiin valaa perustuksia ja tulihan se kellarikin autolla paikalle...

Tällaisena talontynkämme odotteli jännittyneenä pakettien avaamista. Ihan kohta saapuisi talopaketti, ja vieressä oli jo puutavaraa ja muuta rakentamista varten.



Sitten se tuli. Ei aamulla suinkaan vaan edellisenä iltana ajettuaan vielä Saviolla mutkan, kun ylisuuri kuljetuksemme oli joutunut peruuttelemaan vielä sillan alta. Eivät olleet siltatiedot ajantasalla siellä! Mutta löysi talo kotiinsa, ja kuski kävi tontimme sivuun rekkansa kanssa maaten.

Seuraavana aamuna alkoi purkaminen ja siitä sitten pystytyskin. Seinäpanelointia katsellessa meinasi tulla itku silmään, kun se oli niin kaunista ja todellista tämä kaikki.

Talohan nousi alta aikayksikön. Vielä toki riitti puuhaa siinä, että se myös pysyisi kasassa :) Katon kasausta oli mukava katsoa juhannuksena ikkunasta :)

Sisällä oli vielä luulankoa rutosti näkyvillä.

Sitten alkoivatkin "sisähommat". Lainausmerkit siksi toki, että siellähän sitä hiekkalaatikossa vielä sisälläkin oltiin ja ilman ovia, joten vielä oli matkaa... Eritystä, raudoitusta ja muuta valuun valmistautumista. Siinä oli meidän heinäkuu 2015

 

Lämmitysputket kiemurtelivat lattialla juuri ennen valua malttamattomina.

Sitten kuraa! Muistan seesteisen tunteen valupäivän iltapäivältä, kun kävimme alakerrasta ja parvekkeen kautta ihailemassa uutta lattiaa. Oli hiljaista, tasaista, kosteaa ja lämmintä. Niin kovin rauhallista verrattuna aiempien päivien hässäkkään.

Ennen syksyn sateita ja kylmää oli tehtävä myös ulkohommia. Tässä työnäyte parvekkeelta.

Levytys alkoi pikku hiljaa muuttaa taloa tosissaan työmaasta taloksi ja työntää sisuksia syvemmälle ja näkymättömiin.

Vielä puuttuu kuitenkin katon höyrynsulkumuovi, laudoitus ja puhallusvilla.

Lämmitystarve läheni, ja siksi kodinhoitohuonekin (tekninen tila) piti saada kuntoon. Ensin piti aloittaa seinän rakentamisesta, joka alakerrassa tehtiin kevytsoraharkosta. Myös putkenpäille ja sensellaisille piti hieman valaa kotia.

Tässä oli innostusta mukana. Ensimmäinen vedeneristys ja kohti valmista lattiapintaa siis!

Uudelle valmiille lattialle oli hyvä laittaa maalämpöpumppu hyrisemään.

Sitten on villaa, villaa ja villaa. Sisäseinien rakentelussa ja eristämisessä meni tovi (ja hieman puuttuu vieläkin vaatehuoneesta ja eteisaulasta :))



Nyt ollaankin jo yläkerran osalta oikeasti lähellä valmista pintaa ja valkoisia seiniä <3



 Pitkähkö eteisaulamme on pukeutunut vähitellen valkoiseen. Uskaltaisikohan ehkä jo luvata itselle, että joskus tuolla asumme? :)


Myös keskikerroksen kylpyhuone on kalusteita vaille valmis:

Laatoiksi valitsimme lattiaan sinertävän harmaata, jossa on runsaasti värivaihtelua mukana. 10 x 10 oli kaadon takia koko ja lapsiperheessä toki myös liukastumisen estoa ajatellen hyvä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen laattaan. Kaveriksi sille valitsimme valkoista mattalaattaa tiililadonnalla sekä puukuvioista, mutta harmaansinistä sellaista yhdelle seinälle tuomaan pehmeyttä tilaan. Tykkään!

Takka on tulossa Uunisepiltä, Kuura-malli leivinuunilla. Viime viikolla valitsimme vielä eduskiven ja kivipinnoitteen (tulee keskelle eteen kulmamallissa suojaamaan takkaa noelta). Tästäkin jo sovittuna toimitus- ja asennusaikaa, joten pintaa ja sisustusta kohti ollaan menossa!

Ja pitäähän sitä takkaa mallailla tilaan, joten ei kun styroksia leikkaamaan :) 

Tässä ollaan nyt. Vielä on matkaa, mutta maaliviiva jo siintää horisontissa!