Lattialla

Viime viikon torstaina se tapahtui: saimme lattian.

Edeltävät päivät venyivät kyllä melko pitkiksi, kun sitä sursursurrattavaa tuntui riittävän ja suojattavaa myös.  Valustopparipaikkojakin löytyi yllättävän monta, mutta niitä onneksi mies jaksoi askarrella huolella. Kaikki kestivät hienosti!

Tässä vielä kuvaa työmaalta, joka kummasti betoniauton käytyä siistiytyi:

Valuaamuna heräsin itse viideltä, kun jännitti niin. Pyörin sängyssä ja ihailin toisen unenlahoja sekä rauhallista hengitystä omaa hyperventilaatiotani hilliten. Ennen kuutta nousin ja ajattelin lähteä tontille vielä kuvaamaan. Piilarinkin huuhdoin kasvovedellä (ja melkein pistin silmään!), ennen kuin hieman aamutoimissani skarppasin ja sain perusasiat kuntoon :)

Isäni oli yökylässä, joten molemmat pääsimme tontille aamusta. Ennen seitsemää jo mittailimme tyyppien kanssa korkoja ja 7.15 ajoi betoniauto pihaan. Ylimmästä kerroksesta herrat toki aloittivat, ja sieltä sain hieman kuvaakin aiheesta:

Homma näytti luistavan ja luikahdin pois tieltä aamukahville kotiin. Lapsetkin istuivat vaarin kanssa aamupalapöydässä ja toki hinkuivat tontille betoniautoa katsomaan. Heidän kanssaan seurasimme ulkona tapahtumia. Vanhempi pääsi hieman kurkistamaan ovesta, kunhan valu eteni alaspäin talossa. Vaaria asemalle viedessä tuli ostettua evästäkin (lihapiirakkaa ja pasteijaa). Olin jo keittänyt ensimmäisen satsin kahvia aamulla ja tarjoillut tontilla, mutta oli aika laittaa vielä toinen pannu porisemaan. Aamukahvi lattiavalua katsoessa oli ehkä kivointa ikinä!

 
Lattiakorot ahdistivat etukäteen ja toki valun peruuttamattomuus. Korot menivät kai ihan ok. Keskikerroksessa vessaan piti tehdä sentin korkeampi kakku, että viemäriin saatiin tarpeeksi kaatoa. Näin tehtiin, enkä ole vielä ehtinyt tai jaksanut miettiä seurauksia tulevissa työvaiheissa :)

Myös kellarikerroksessa oli hieman heittoa korossa. Kun ohuimpaan kohtaan tuli se suunniteltu kahdeksan sentin valu, oli pesuhuoneessa jostain syystä noin 11-12 senttiä kuraa. Mutta taas siis toki parempi paksumpi kuin ohuempi.

Tunnelma on aika erilainen nyt talossa, kun styroksit, verkot, vesi-, sähkö ja lattialämmistysputket sekä surrilanganpätkät (ja muu pieni roska) ovat peittyneet kauniin tasaisen betonin alle. Siellä kaikuu ja näyttää jo enemmän sisätilalta.

Nyt on kulunut viikko valusta, eikä toki allekirjoittanut ole muistanut ottaa valokuvia lattiasta:) Toki olemme siis siellä jo käyneet ihastelemassa lattian tasaisuutta, ja mies poistanut jo valustoppareitakin.

Kuvia siis lisää ensi kerralla! Tässä välillä olemme vetäneet henkeä melko tiiviin valuun valmistautumisen jälkeen, tanssahdelleet uudella omalla lattiallamme, sairastaneet vauvarokon, isiflunssan ja nyt menossa on veljesflunssa. Niin ja käyneet asuntomessuilla, minä jopa jo kaksi kertaa! Tästäkin ja uusista ideoista messujen satona lisää toivottavasti pian...

Eristetty on, raudoitettu ei

Lattiavaluun valmistautuminen on melko monipolvinen juttu. Ensin on ollut sitä radonpuuhastelua, ja sitten eristelevyjen muotoilua. Kyllähän suorakaiteenmuotoiset tilat menevät nopsaan, mutta putket ja pilarit tekevät hommasta inhasti hitaampaa, ainakin näin amatööreillä. Ja samat mutkat odottavat rautaverrkojen asettelussa :)

Viime lauantaina meiltä oli eristämättä periaatteessa vain porrasaukon yläreuna ja sitten kosteissa tiloissa 5 cm putkien ja vesijohtojen ympäriltä. Juu ei mitään vai? Kyllä siinäkin aikaa meni, kun palastelimme styroksia ja suihkimme uretaania. Porrasaukon eristäminen oli oma lukunsa, kun piti miettiä kaltevaan tasoon eristeet ja sitten siihen vielä sotkettiin pahuksen radonkermi. Arvostan radonkermiä ja sen toimintaa suuresti, mutta sellainen rulla painaa hirmuisesti ja sen liikuttelu ja asettelu oikein ei ole iiseimmästä päästä hommia, kun pintana on mutkainen porrasaukko.

Mutta marinasta eteenpäin. Viime päivät on siis mennyt näpertelyn merkeissä. Olen kärsimätön ja tuppaan tuskastumaan, kun en näe etenemistä. Mutta näenpä sittenkin: täällä blogissa!

Tässä alkuun huono kuva talomme isosta harppauksesta: Tähän porrasaukkoon katosi talomme viimeiset näkyvät sepelit. Odotan valua kuin kuuta nousevaa, jotta talo tuntuisi talolta eikä ulkoilmatyömaalta, mutta olihan tämäkin jo jotain. Koko talossa on mukava, lämmin ja hiljainen askeltaa :)

Sitten työnäytteitä irroituskaistasta, suojauksesta ja toki niistä raudoitusverkoistakin. Yllä sauna & pesuhuone, alla keskikerroksen kaksitasoisen verkoituksen suunnittelua. Viimeiseksi yläkerrasta keittiökuvaa.

Eristeet lattialla, suojat ja irroituskaistat seinissä ja verkkojakin jo mallailtu paikalleen. Kyllä se tästä!

Hankaluuksia on joitakin ollut, ja lähinnähän huomaamme aikataulun arvioinnin hankalaksi. Onneksi en ole ihan vielä valua tilannut, vaikka pitihän se jo joissain skenaarioissa olla tähän aikaan kesästä takanapäin. Mutta ei kai tässä vaiheessa projektia voi mahahaavaa itselleen tästä ottaa. Eikä tässä ole nyt vaan enempään pystytty, kun tokihan kiva on joskus kotona lasten kanssakin olla.

Sillä rintamallakin muuten menee lujaa. Esikoinen on lähtenyt apupyörättä jo pyörälenkille ja toinen osaa juosta sekä varsinkin kiivetä, niin että heikompaa hirvittäisi. Syksyllä alkaa päiväkoti, joten taitaa tämä raksakesä olla tällainen vähittäinen harjoittelujakso eroon äipästä, kun toki allekirjoittanutkin siellä puuhailee, minkä kerkiää :)

Ja onhan meillä muuten käynyt ammattilaisiakin talolla. Putket on paikoillaan viimeisen eristekerroksen alla ja lonkeroista voi päätellä sähkärinkin käyneen :)

Putkarin kanssa oli hieman juttua (oliko nyt) jakotukin paikasta kellarissa ja siitä, mennäänkö suihjulle ylä- vai alakautta. Pitäydyimme suunnitelmassa varmuuden vuoksi, ettei tilanahtauden takia sitten myöhemmin harmittaisi. Itsehän en toki tiedä näistä mitään, mutta luotan sekä HeatCon suunnitteluun, että toisaalta putkarimme eli LVI-Valkosen ammattitaitoon. Pakkohan minun on, muuten murehtisin itseni olemattomiin :)

Sähkömiehen kanssa ollaan hieman jouduttu muuttamaan suunnitelmia alkuperäisesstä. Betoniseinissä kun piti olla myös yläkertaan joitain varauksia. Osa olikin paikoillaan, mutta osa jäi ilmeisesti ensimmäisessä tai toisessa jälkivalussa kuran alle.

Ensimmäinen jälkivalu piti piikata siis pois (kuvia jossain postauksessa aiemminn laitemmin), koska rakenteesta puuttui sisäpuolelta sinne piirretty eriste. Piikkauksen jälkeen laitettiin eriste ja toinen pienempi jälkivalu, ja vähintään tämän alle yhden seinän varaukset sitten jäivät (tehdas siis vakuuttaa ainakin ne tehneenä, työmies taas on ihmeissään, että olisihan hän huomannut). No lopputulos oli joka tapauksessa se, ettei nyt enää alettu poraamaan siitä, vaan sähkärimme Valosel keksi vaihtoehtoiset ratkaisut. Tästä piikkausasiasta vielä kyllä pitää jossain välissä ehtiä enemmänkin kirjoittamaan, se kun vielä taas on tullut eteen tässä valuun valmistautuessa...

Mutta tässä vielä yläkerran sähkölonkeroita (ja hdmi-piuhakin toki kellarin videotykille :)