Talipakettitarinoita osa 4: musta hevonen

Olemme lähteneet ajatuksesta, että puutalo kellarilla tontile rakennetaan. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin tietenkin myös se kivitaloajatus mieleen ja pitihän sitä vähän selvitellä.

Kun nyt vaatimattomia olemme, otimme yhteyttä Jämerään ja sovimme arkkitehdin ja myyjän kanssa treffit meille. Heillekin kerroimme toki avoimesti, että suunnitteilla on luultavimmin puutalo, mutta halusimme pohdiskella budjettimme valossa kivitalovaihtoehtoa.Arkkitehdin ja myyjän kanssa kävimme piirustuksia läpi ja sovimme heidän tarjoavan samanlaista, kunhan arkkitehti vähän piirtelee taloa ja ikkunat saadaan tilattua.

Muuten oli mukavaa, mutta hetken verran allekirjoittanut väänsi peistä arkkitehdin kanssa tästä kuvat ja tarjous -asiasta, hinnasta siis. Lähtökohtaisesti ilmeisesti Jämerää eivät valitse henkilöt, jotka kilpailuttavat, vaan henkilöt, joilla on rahaa Jämerään ja halu juuri sellainen itselleen rakentaa. Hetken nimittäin kuulosti siltä, että saisimme maksaa (tarjouksesta), jos emme sitten tarjousta ottaisikaan. Hinta oli muistaakseni 2500 euroa, mutta eihän sellainen nyt voi sopia.

Emmehän me heiltä (tässä vaiheessa) nyt sitten kuvia toivoneet emmekä saaneetkaan, mutta ei sentään sitten tarvinnut maksumieheksi ryhtyä. Jäimme odottamaan tarjousta, ja mies sen sitten Jämerän toimipisteestä kävikin myöhemmin hakemassa. Täytyy sanoa, että hinta oli mielestäni yllättävän alhainen, mutta silti (kaikkine kivitalorakentamisen kerrannaiskuluineen, rappaukset, roilotukset ym.) yli meidän kukkaron.

Varsinkin myyjä oli ystävällinen ja asiantunteva ja kaiken lisäksi tuntui erittäin innokkaalta myymään meille kivitaloa. Oli mukava huomata, että kiinnostimme silti asiakkaina, vaikka olimme avoimesti kertoneet puutalohaaveista (ja siis rivien välissä siitä, ettei rahaa nyt ihan järjettömän paljon ole). Hän soitti vielä tarjouksen jälkeenkin selvittääkseen tuntojamme siinä, ja tarjoutui vielä miettimään uutta tarjousta halvemmalla Aeroc (tms.) kivellä, jossa on siis ohuemmat seinät ja halvemmilla ikkunoillakin. Näilläkin kuitenkin saatiin sen verran pientä säästöä aikaiseksi, että jäimme tyytyväisinä puutalohaaveilijoiksi tämänkin ekskursion jälkeen.

Mutta toiminnasta jäi silti mielyttävä, avulias ja kiva muisto. Olin pelännyt hieman ylimielistä otetta, mutta sellaista ei näkynyt (arkkitehdin muutamia kommentteja lukuunottamatta :)). Kauppa tuntui sielläkin kiinnostavan ja sinnikkäästi (mutta hyvällä tavalla) haettiin meille sopivaa ratkaisua.

Olen tyytyväinen, että kävimme tämänkin polun, ettei tarvitse sitten myöhemmin jossitella. Kuulisin kyllä mielelläni muiden kokemuksia puu- ja kivitalorakentamisen vertailusta ja siitä, mihin ratkaisuihin (ja miksi) on sitten päädytty. Onko aina kyse rahasta ja rakentaisivatko kaikki kivitalon, jos vain rahaa olisi? Minun kun täytyy tunnustaa, että olen oikein iloinen, että tontille nousee kodikas, mukava eikä turhan hulppea puutalo :)