Äitiyslomalaisena minulla on ja ei ole aikaa edistää projektia. Välillä hetki löytyisi kun saan lapset nukkumaan tai vanhempi on leikkikoulussa, mutta sitten törmäänkin seinään. Mitäs sitä nyt sitten tekisi? Eikä miehen kanssa yhdentoista jälkeen juuri ennen nukahtamista käydyt keskustelut mahdollisista tekemisistä paljoa auta, hyvä kun edes muistaisin, mistä puhuimme! Univelkakin nimittäin painaa harteilla taas jo puolen vuoden painolla, kun ei ne yöt vauvalla vielä ollenkaan suju kuin Strömsössä.
Tänään tehtyä:
- Soitin mahdolliselle rakennusurakoitsijalle, ei vastannut
- Soitin erään talotoimittajan myyjälle tarjouksen perään, ei vastannut (malliksi sitä vain tosin olemme pyytäneet)
- Katsoin sähköpostit, josko kaupungin rak. valvonta olisi vastannut sähköpostiini liittyen talomme julkisivu- & ja kattoratkaisuihin, ei ollut vastannut
- Mietin, pyydänkö tarjousta taas uudelta arkkitehdilta kuviemme perusteella, ei vielä tehty
- Panikoin budjettia, aikataulua ja omaa osaamattomuuttani, tämä sentään tehty ja huolella!
Poikani on katsonut Nalle Puh -piirrettyjä ja erästäkin jaksoa, jossa Kani opettelee kärsivällisyyttä. Pitäisiköhän minunkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti