Ihanaa on.
Mielessä kaihertaa monia pieniä asioita, joita pitäisi jaksaa tehdä. Rakennusasioita kuten jalkalistat, ovilistat, ihan viimeinen parketin pala, vessan pyyhekoukut ja sen sellaista. Sälekaihtimet ja vintit olemme jo saaneet valmiiksi :)
Sitten on muuttoasiaa, kun isompaan muutimme, niin toki vain välttämättömistä välttämättömin on kaivettu esiin ja loppu on ylimääräisessä huoneessa ja eteisen käytävällä. Vaatteet laittamatta kaappeihin, tavarat laatikoissa, olohuoneessa tällä hetkellä kaksi sohvaa, kaksi nojatuolia, kaksi sohvapöytää ja rahi...
Mutta ihanaa on.
Loppumetrit ennen muuttotarkastusta olivat tyylillemme uskollisesti kiireiset. Vielä samana päivänä (17.6) sähkömies oli tekemässä taikojaan, iv-mittausta tehtiin ja me kiinnitimme taloomme numeroita ja pystytimme postilaatikkoa. Edelliselle päivälle olimme onneksi tilanneet taas jätelavan, joka täyttyi ääriään myöten. Piha tällä operaatiolla siistiytyi hirmuisesti, vaikka toki sorakenttää tuskin voi pihaksi kutsua...
Teimme viikolla myös parveketta. Sinne piti saada kaiteet ja loppujen lopuksi tuntui järkevältä tehdä suoraan lopulliset eikä väliaikaista ratkaisua. Se kun siinä sitten olisi pitkään :)
Koko perhe toki maalasi. Varsinaista kaiderimaa ei niin kovin montaa metriä lapsilta syntynyt, mutta laitoin maalaamaan ylijäämäpuuta, josta sitten itseasiassa toinen teki postilaatikolle jalat (ks. ed. kuva). Ja on polleaa poikaa postilaatikolla, kun tämä on itse tehty <3
Ensin olimme ajatelleet, että otamme kahvan keittiön parvekkeenovesta pois, mutta sitten kuitenkin olimme kai sitä poistumisreitiksi tarvitsemassa eli kaiteet tuli olla. Onneksi jaksoimme myös maalata rimaa, sillä sekin tässä olisi jäänyt pitkäksi aikaa tekemättä...
Mutta sitten tuli perjantaina aika, 14.30. Vastaava mestari ja kunnan rakennusvalvoja saapuivat paikalle. Kaivoin hätäpäissäni kännykästä veroluetteloa täällä hommia tehneistä yrityksistä, kun enhän sitä toki ollut muistanut tulostaa eikä paperiversio ollut vielä verottajalta saapunut. Se löytyi onneksi.
Sitten oli pihalla pyörimistä ja sisätiloissa hieman. Kokonaisuudessaan tajusin, että eipä tässä tosiaan ole mitään, miksei tämä meidän mökki tarkistuksesta läpi menisi:
- keittiö ja suihkullinen vessa
- tarvittavat katselmukset, päivitetty energiatodistus (ilmatiiviysmittauksen tuloksella)
- turvallista
- terveellistä
Tunnelmaa laski ja muuttoa sitten myöhästi nuoremman poikamme vesirokko, joka mukavasti siinä samana päivänä puoliltapäivin alkoi. Muutimme siis viikonlopun jälkeen tiistaina. Maanantaina teimme keikkaa appivanhempien luota. He muuttivat pääkaupunkiseudulta pohjoisemmaksi, ja olivat sinne meille jättäneet tavaraa. Kolme peräkärryllistä ja autollista sinne loppujen lopuksi oli tavaraa jäänyt, mutta hyvinhän kaikki tänne toistaiseksi on uponnut :)
Muuttotarkastusviikon alussa maanantaina olivat muuttaneet omat vanhempani meille rivariin. Tuli siinä yhteydessä toki jo kannettua omaa tavaraa alakerrasta pois, että he saivat juuri ja juuri tavaransa mahtumaan.
Tilanne oli oikeastaan muuttotarkastusviikolla melko kaoottinen, vaikka toki positiivisessa mielessä ja upeita uusia asioita edessä kaikilla. Mutta kolme muuttoa samassa perhepiirissä samalla viikolla on liikaa. Olemme tottuneet kaikki, että aina yhdessä tehdään. Kaikki perheet olisivat halunneet toisiaan auttaa: me vanhempiani ja appivanhempiani, omat vanhempani ja appivanhemmat meitä muuttotarkastukseen valmistautumisessa ja he myös toisiaan. Sen sijaan saimme kaikki tyytyä katselemaan toistemme melko tiukkaa tilannetta vierestä pystymättä juurikaan auttamaan.
No, siitä selvittiin! Kun vanhempani nyt edellistä asuntoamme asuvat, on pakko myöntää, ettei todellakaan kaikki tavaramme ole vielä muuttanut. Kun ei ole ollut pakko tyhjentää, on se jäänyt. Väsymystä on ollut ilmassa, mutta myös ihan tietoista irtiottoa tähän ja perheen kesken touhuilua; puistoiluja, Linnanmäkeä ja vesisotaa omalla pihalla.
Siivouksesta sanon vielä sanasen. On siivottu. Miltei joka ilta olemme luutunneet tai imuroineet. On järjetöntä, kuinka paljon rakennuspölyä täällä on leijaillut ja kuinka paljon sitä joutuu siivoamaan eri pinnoilta. Onneksi tulokset huomaa helposti, ja alamme olla tässä siivouksessa varmasti jo pahimman yli.
Iloista kesää!
