Aurinkoista aikaa

Kotikaupungissa on ollut tekeillä aurinkovoimala-hanke, ja maaliskuussa se käynnistyi. Keravan energialta on voinut ja voi vuokrata siis paneeleja, jotka tuottavat puhdasta aurinkosähköä kenelle vain!

Aurinkopaneeli oli hieman mietteillä omaakin kattoa koristamaan siis, mutta päädyttyämme lämmityksessä maalämpöön, ei rakennusvaiheen budjetilla oli vaikea perustella itselle vielä lisäinvestointia aurinkosähköön.

Minähän innostuin jo viime vuonna tästä, sillä ympäristöasiat ovat olleet lähellä sydäntäni aina. Ja osallistuminen aurinkovoimatuotantoon sopii vallan mainiosti, sillä nytpä jäävät suuremmat alkuinvestoinnit ja tekniset pähkäilyt pois.

On sitä paitsi hauskaa, että paneeleja on saanut varata ihan karttanäkymästä, ja voisin osoitella paneelipuiston vieressä, että juuri tuo, tuo on meidän.

 

Rakennusvaiheessa tammikuussa oli vielä tuiskua.

Lisäksi tietenkin tässä on iloinen oman kaupungin vireydestä ja innosta tarttua tällaisiin projekteihin. Hienoa huomata, että ympäristöystävällisyys on asia, johon halutaan satsata. Kannatan mielelläni paikallisia toimijoita, joten tässäpä tuen kotiseutuani myös :)

Sohva on!

Hei taas pitkästä aikaa. Kevät on pitkä ja lyhyt tänä vuonna. Pitkiä päiviä, töissä, raksalla ja kotirintamalla muksujen kanssa. Ja silti tuntuu, ettei vuorokaudessa ole nyt tarpeeksi tunteja. Nukkumisesta se tuntuu lähtevän kadotettu aika, mikä ei tee ollenkaan hyvää seuraavan päivän hommille ja työn ilolle :)

Talolla on tapahtunut paljon. Niin paljon, että se miltei näyttää jo remonttikohteelta uudiskohteen sijaan :)

Tässä kuitenkin sohva-asiaa ja myöhemmin muuta.

Mietimme pitkään, mitä tehdä. Meillä on kuutisen vuotta vanha kulmavuodesohva, joka ei alun perinkään ollut ihan laadukkaimmasta päästä (opiskelijabudjetti). Parasta siinä on ollut divaaniosan kätisyyden vaihdettavuus. Siksi sama sohva on palvellut meitä uskollisesti jo kolmessa asunnossa. Istuttavuus ei ole koskaan ollut ihan parasta A-luokkaa, mutta toisaalta vuosienkaan kovan käytön jäljiltä tilanne ei ole ollut epätoivoinen.

Meillä oli siis käyttökelpoinen sohva, mutta... Ostimme uuden. Se on uskomattoman hyvä istua, jämäkkä, ihanalla kankaalla ja sopivan kokoinen uuteen taloon (toivottavasti :)).

Tässäpä muuten nykytilanne, jossa tätäkin postausta kirjoittelen:

Ja sitten tässä Pohjanmaan sohva, johon ihastuin:

En ole istunut elämäni aikana niin monessa eri sohvassa kuin viime viikkoina, mutta onpa niissä eroa.
Sohvan päädyimme ostamaan Vantaanportin Metropoli-kalusteesta. Vierailimme siellä jopa kolme kertaa, ja palvelu jaksoi pysyä hyvänä, vaikka lapset testailivat kaikki löytämänsä motoroidut sohvat, nojatuolit ja sängyt (jos käyttäisin ilmausta ohohups, tämä olisi varmaan sen paikka).

Sohvissa on siis eroja, huomasin. Tuollakin Metropolissa alun perin olimme menossa katsomaan Carelian avukulmasohvaa, jossa etukäteen ihastutti tavanomaisesta poikkeava muotokieli:

Mutta istuinasento oli... no ei meidän makuun. Istuessa kulma oli liikaa yli 90 ja tulos oli omituisen löhöinen. No siinä sitten oli vieressä tämä Pohjanmaa, joka kyllä kovasti sekin miellytti silmää. Siinä sitten vielä myyjän kanssa valkkailtiin moduulipaloja, käsinojia ja sellaista. Alkoi kovasti kiinnostaa tämä, kun hyvä myyjä hoiti hommansa :)

Emme olleet päättäneet, haluammeko sohvaan kangasta vai nahkaa (tai sitten keinonahkaa). Molemmissa tuntui olevan  hyviä ja huonoja puolia. Itse olin kankaan kannalla, mutta jotenkin, kun kerran isosti oltiin sohvaa hankkimassa, lupasin, että nahkakin käy.

Kankaasta ajattelin, että jotenkin olisi kotoisampi ja kestäisin sen sotkeentumisen paremmin. Nahka taas.. No en kovin paljoa keskittynyt tosiaan sen hyviin puoliin, vaikka sen kai voi hyvin pyyhkiä siistiksi?

Onnekseni Metropolista löytyi ihana kangas (jotain toki kalleinta mahdollista) ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Se itseasiassa on kuvassa oleva kangas, mutta kylläkin tummemman harmaana.

Väreistä olen tajunnut, että olen jumittanut ehkä liikaakin vaaleassa ihanteessani. Tarkoitan, että kun seinät ovat valkoiset (kaikkialla) ja lattia valkolakattua saarnia, talo kyllä kestää myös muutamia tummempia juttuja muuttumatta synkäksi. Mutta tämäkin piti tässä oppia ja todeta, niin kujalla olen sisustusasioista oikeastaan :)

Tulee meille myös recliner-tuoli samalla kuosilla ja avattava rahi:

Ai niin. Ja se lattia <3

Ihana Parla Rustikal soprano eli kevyesti valkolakattua saarnia. Vaaleaa, muttei hurjan valkoista ja elävää, sopivasti uuteen taloon rosoita tasoittamaan tunnelmaa. En tiedä, antavatko iltahämyiset kuvani oikeutta parketille, mutta pakkohan nämä on laittaa: seison sukkasillani talossa!

Valosel on mukavaa työssä

Jonkinlainen mutka sanan konkreettisessa merkityksessäkin koettiin, kun piti asentaa kaapelitv:tä taloon.


Putket eli varaukset oli laitettu maatyövaiheessa sokkelin ali talon alle sopivasti sähkökaapille, joten alkuun piti kaiken olla reilassa.


Tilasin siis Elisalta asennuksen ja sitten sovin alihankkijan kanssa asennuspäivästä, jolloin sitten alihankkijan alihankkija (ilmeisesti) hoiti kaivurilla liitoksen kaapeliverkkoon tontin ulkopuolella. Kaapeli tontilla onnellisesti, hienoa.


Mutta sitten ei mennytkään putkessa jousi. Yrittävät kahtena päivänä erilaisia jousia ja sitten jotain lehtipuhallinkikkaakin. Syy tuntui olevan heti talon alla eli putken mutka ylöspäin oli lipsahtanut liian jyrkäksi ja ohjauslankaa saati kaapelia oli hankala ohjata putken suuntaisesti kulkemaan.


Kutsuimme sähkömiehen paikalle Valoselista, kun samassa yhteydessä oli syytä tarkistaa muidenkin ulkovarausten (ulkovalot ym.) tilanne. Sähkömies oli pihallamme reilun tunnin illalla (!). Sopivasti lapsen jalkapallo koulua ennen kävin avaamassa oven ja futiksen päätyttyä sain kuulla hyviä uutisia.


Vesijohdolla ja jollain veistetyllä pehmennöksellä sen päässä hän oli saanut ohjausnarun paikalleen ja suurin ongelma oli poissa. Sinnikästä työtä, hurraa!


Sinne se punaisesta putkesta lähtee kohti taloa ja nytpä on kieppiä sähkökaapin alla.

Ihan sieltä seinän alta osin tämä suojaputki pilkistää...

Samalla tosiaan huomattiin kyllä, ettei pihavaloillekaan tarkoitettu yksi putki toimi ja toista ei ole vedetty ollenkaan. Sain kuulla itsestäänselvyyden, että eihän sillä ole väliä, missä sähkö putkessa kulkee, kunhan se päätyy sisältä oikeaan paikkaan ulos.


Hitusen hatuttaa, että jos sähkösuunnitelmassa on putkia suunniteltu tietyllä tapaa vedettäviksi, niin kai sitten voisi sanoa, jos kaikkea ei suunnitelman mukaan toteuteta. Tai kun kerran varmaan kyse on unohduksesta, tätä erehdystä voisi pahoitella ihan reilusti (eikä "Saahan sen vielä korjattua! Ei tällä ole niin hirmuisesti väliä, laitamme kaiken kuntoon pihatyövaiheessa!"). Toki kaikenlaista voidaan muuttaa ja korjata, mutta onhan siitä vaivaa siihen verrattuna, että nyt kaikki olisi suunnitelman mukaisessa kunnossa? No hyvä sentään, että tekevät korjaukset ja ne on tehtävissä :)


Vielä lopuksi otsikkooni: Kyllä on helpompaa olla hommahommissa (lapsille on työhommia ja sitten talohommia eli hommahommia), kun valoa riittää pitkälle iltaan. Ei enää tuhertamista rakennusvalon ja valtavien varjojen kanssa puolien työkaluista ollessa kadoksissa. Valoa kevääseen ja kesään!