Asuntomessuilla

Olemme vuosia käyneet asuntomessuilla, toki siis tänäkin vuonna.

Asuntomessuista ollaan montaa mieltä. Omatkin kokemukseni vaihtelevat eri vuosilta paljon. Ensimmäiset messumme Valkeakoskella taisivat olla parhaat tai ainakin aika on kullannut muistot. Niihin nimittäin liittyy muita vuosia enemmän vapautta nautiskella taloista ja myös täysi tietämättömyys oikeaastaan mahdollisuuksistamme rakentaa. Sitä vain saattoi olla ja ihailla Aikuisten koteja.

Tällä en tarkoita, että olisin silloin(kaan) ollut kovin asuntomessujen asuntojen sisustuksen fani. Pidän silti siitä, että voin yhdessä päivässä käydä niin monissa eri ratkaisuissa, maailmoissa jopa. Ne tarjovat kurkistuksia ja tirkistelyä kuvitteellisten täydellisten perheiden koteihin. Samalla kun osin ihailemme lopppuunsa stailattuja koteja, saamme samalla hieman kritisoidakin ja nousta niiden yläpuolelle: tuosta lampusta/liesituulettimesta/keittiötasosta/pohjaratkaisusta/ portaista/ikkunoista/hyllystä/x:stä tykkään, mutta sitten taas tuo kaappi/tapetti/sauna/laatta/lattia/kylpyhuone/takka on kyllä ihan huti. Ja kukapa meistä ei olisi nukkekotileikkien ystävä ;)

Tänä vuonna messut olivat ratkaisevasti erilaiset kuin koskaan ennen. Meillä oli vertailukohta, Omankodintalomme.

Ulkoisesti ja suunnitelman tasolla (onneksi) vakuutuin entisestään oman kotimme ihanuudesta. Olisikin ollut melko kurjaa, jos tuo ja tuo ja tämä tässä olisivat tuntuneet paremmilta vaihtoehdoilta, sillä kuten sielläkin kyllästymiseen asti saimme hokea myyjille, juna meni jo.

Toisaalta sitten jokainen valmis talo (ja niitähän siellä riitti) aiheutti enemmän arvostusta ja kunnioitusta kuin koskaan ennen. Tiesin enemmän talotekniikasta ja rakentamisesta ylipäätään, puhumattakaan viimeistelystä, joka meillä vielä siintää kaukana tulevaisuudessa: tuokin lista on tuohon nikkaroitu ja paneeli. Nuo laatat kiinnitetty ja saumat eristetty. Kaikki oli niin valmista, että kyllä se hieman ahdisti. Tehtävä työ siis, mutta siitähän ei kai selviä muuten kuin sillä itsellään eli rakentelulla. Ja uskolla, että kyllä tämäkin tästä valmistuu, ihan niin kuin kaikki muutkin.

Messualue oli Vantaan Kivistössä tänä vuonna mukavan kompakti ja mukavan matkan päässä. Itse kävin kaksikin kertaa, ja toinen kerta kyllä auttoi hahmottamaan tilannetta ja erottelemaan enemmän jyviä akanoista. Tässä joitain omia räpsyjäni taloista. Arvaatte varmaan, kuinka vaikeaa on messuräpsyttelyn jälkeen pysyä kärryillä siitä, mistä mikin kuva on otettu :)

Nämä ovat jostain alun Design-talosta, mutta niitä oli niin monta, etten tiedä mistä. Tässä kiinnosti korkea tila, jota meilläkin tulee olemaan ja varsinkin korkea keittiö, koska niitä harvemmin näkee. Keittiön kaapit jäävät pakosta melko alas ja rajaavat tilaa, mutta ainakin tässä kodissa se näytti hyvältä eikä nukkekeittiöltä :)

 Sitten lamppuja. Jonkinlaisen palloparven minäkin toivoisin katossamme joskus näkevän:

 

Hallittu kaaos taitaa olla haluamani sisustussuuntaus. Sillä samaa linjaa on myös ainoassa ihailemassani tapetissa, ja mitä sanotte hyllyistä alempana :)

 Olemme mieheni kanssa onnekkaasti melko samaa mieltä monista asioista sisustuksen ja materiaalien suhteen. Esimerkiksi saunasta meillä on vahvoja mielipiteitä, mutta ne ovat hyvin samansuuntaisia. Yksinkertaista, ei vaaleaa eikä tummaa. Tukevaa ja jämerää, muttei mitään massiivista tai raskaan näköistä. Jotain tällaista toivoisin siis näkeväni myös omassa saunassamme (muotokin tulee olemaan sama):

Lasteni puolesta olen kateudesta vihreä (ja hieman vanhempana näille toisille), kun on tällaista ihanuutta menty lastenhuoneeseen rakentamaan. Tiedä sitten käytännöllisyydestä, mutta hauskaa tuolla varnasti lapsilla on!

Tälllainen pläjäys tällä kertaa. Ai suosikkitaloni? Itse asiassa ilman muuta Lammi-kivitalojen Casa del Limon (kohde 31). Se oli hyvän ja toimivan talon oloinen, ja vaikken kaikista sisustusratkaisuista pitänytkään, se oli lämminhenkisempi ja aidompi kuin moni muu messualueella. Tai sitten vain olin väsyneimmilläni päättäessämme kierroksen ko. taloon :) Enpä enää jaksanut paljoa kuvata, mutta keittiön lisäksi olohuonehan on tunnetusti kodin sydän...

 

Kuva: Suomen asuntomessut

Kesäisissä tunnelmissa

Kylläpä aika menee nopeasti. Lupailin asuntomessukäynnistä raportointia ja muutakin piakkoin, mutta kuukausi ehti vierähtää, ennen kuin tänne taas kerkesin.

Lattiavalun jälkeen edelleen työtahti on ollut hitaahko. Mañana, mañana tuntuu olevan sekä meidän, että tontilla töitä tehneiden motto ainakin näin kesäisin :) Hieman tuli siis myös lomailtua, ja mieskin karkasi vanhempiensa avuksi pohjoiseen autotallitalkoisiin.

Kotirintamalla on lisäksi koettu suuria mullistuksia: Allekirjoittanut liittyi maanantaina työlaisten riveihin, ja lapsukaiset ovat harjoitelleet viime viikkoina tiiviisti päiväkotielämää. Harjoittelu on tuottanut mukavia tuloksia, mutta tuliaisiksi tuli kuitenkin myös melkoinen flunssa ensimmäisen työviikkoni kunniaksi. Pienet potilaat olivat isin ja isovanhempien hellässä huomassa alkuviikon, kun hieman kävin pyörähtämässä työympyröissä. Ehkä sitten ensi viikolla uudelleen :)

On tontilla edistystä toki myös tapahtunut. Lattian hionnan jälkeen paikkailimme hieman vielä höyrynsulkumuovia seinistä. Sähkömies kävi vetämässä seiniin sähköjohtoja ja asennusporukka laittoi puuttuvat eristeet sekä levyt sisäseiniin. Lisäksi toki on ollut hyvää aikaa pyörittää kaatopaikkasirkusta ja siivoilla hieman muutenkin tontilla.

Puitakin olemme sisälle kantaneet tonttia siivoillessamme...

Levytyksessä muuten meinasi käydä ohraisesti. Asentajaporukka latoi aluksi 5 cm villaa sähköjohtojen päälle, ja ehtivät levyttääkin jo keskikerroksen eli noin 60 m2. Luin sattumalta eräänä maanantaina Lapplin pakkauslistaa (hieno paikka tällaisten oppimiseen), ja sieltäpä tuli toki totuus vastaan: Tukes on muuttanut muutama vuosi sitten ohjeistustaan, ja sähköjohdot tulee laittaa villojen päälle ja siis kipsilevyjä vasten eikä syvemmälle seinän sisään. Kyseessä on jonkinlainen kuumenemis- ja tulipaloriski, vaikkei varsinaisesti kai tällaisista onnettomuuksista ole omakotitaloissa koskaan raportoitu.
Asennusporukka pahoitteli tilannetta, ja toki Lappliltakin heti luvattiin asia korjata. Kyseessä oli siis asennusmiesten, ei toki Lapplin moka. Viikonlopun urakointi meni siis heiltä hukkaan, mutta eihän siinä ammattilaisilta kauaa mennyt tuo moka korjata. Ja nytpä on Omankodintalossa taas asiat mallillaan :)

Keskikerrokseen on siis tulossa suihkullinen WC, ja siksi siis lattiasta tulee putkea ja muuta. Kulmatkin on vielä näkyvissä, kun piti miettiä laatassa kaadot kaivolle. Tässähän kävi niin, että lattiakaivo oli hitusen korkealla, ja tuli noin sentti lisää vessaan lattiakorkeutta, että kaatoa saatiin tarpeeksi.

Sitten vielä sään helliessä ulkohommia:

Mies on isänsä kanssa hieman puuhastellut yläkerran parvekkeen kimpussa. Olisi hienoa saada rakenteet ja parveke kokonaisuudessaan jollain lailla säältä suojaan (kaadot, kermit ym.) tässä ennen syksyn sateita. Sadevedet olisi toki ylipäätään mukava saada jo kulkemaan siististi sadevesikaivoihin. Rännipaketti luokin tontin reunalta ainakin minuun vaativia katseita vierailessani paikan päällä. Mutta ehkä mañana? :)

Seuraavaksi on tiedossa iso urakka yläpohjan kanssa. Vuorossa on nimittäin käsittääkseni viimeinen suurista taisteluista höyrynsulkumuovia vastaan. Se kun saadaan kattoon ja rimoitus myös, voidaan yläpohja eristää ja levyttää. Sitten ollaankin ihan virallisestikin sisällä talossa :)